Etusivu » Korisliigaennakko 2022-23

Korisliigaennakko 2022-23

Myös viime kaudella korona sotki Korisliigakauden suunnitelmia etenkin yleisömäärien osalta, mutta kausi saatiin kuitenkin pelattua kunnialla loppuun. Finaaleissa kohtasi Salon Vilpas ja Kauhajoen Karhu Basket ja pantteria nosteli lopulta Karhu melko lailla ylivoimaisen kauden päätteeksi. Karhu lähtee myös suursuosikkina tulevaan kauteen. Pronssipelissä kohtasivat odotuksiin nähden heikosti pelannut Seagulls sekä keväällä parhaat pelinsä pöytään pistänyt Kataja Basket, joka yllätti runkosarjan kakkosen Kouvot. Häntäpäässä koko kauden tippumisuhan alla ollut Korihait aloitti loppukaudesta hurjan kirin, joka huipentui ”tulos tai ulos”-otteluun, jonka Korihait voitti Biisoneita vastaan, ja säilytti jälleen kerran sarjapaikkansa. Biisonien tilalle sarjaan nousee Espoon Honka.

Käydään tämän kauden Korisliigaennakko huomattavasti aiempia kausia suppeammin läpi, eli lisäinfoa voi tarvittaessa kaivella aiempien kausien ennakoista esimerkiksi suomalaispelaajien osalta tai mitalimääristä yms. nippelitiedosta. Myös kausi pelataan hyvin pitkälti samalla formaatilla ilman yllättäviä muutoksia, joten tuosta artikkelista kannattaa lukaista nämä tiedot (jatkosarjat yms). Keskitytään tässä tämän kauden rostereihin, mutta tänä vuonna jätän pelaajat käymättä yksilötasolla yhtä tarkasti läpi, eli perkaan lähinnä jenkit ja yleistasolla tärkeimmät suomalaiset puuttumatta tilasotihin, ja tähänkin karsittuun versioon sai tunteja aika lailla upotettua.

Joukkueet on esitelty siinä järjestyksessä, johon ne arvioisin runkosarjassa sijoittuvan, mutta sanottakoon että sijat 3-10 on todella vaikea laittaa järjestykseen, sillä moni joukkue voi onnistuessaan olla ihan eri puolella taulukkoa. Näkisin että kaksi selkeästi kovinta rosteria on Karhulla ja Seagullsilla ja kaksi heikointa on Hongalla ja Korihailla, mutta Kouvojen nousu kärkipäähän tai Kotkan sukellus playoffien ulkopuolelle ei yllättäisi, ja kliseisesti pelit sitten näyttävät vasta todellisen tason. Nämä on tehty lähinnä tilastollisten avujen perusteella, mutta pelejähän ei koskaan pelata paperilla.

Kuvakaappauksissa käytetty joukkueen sivuilla esiintyviä kuvia tai basket.fi kuvia

1. Karhu Basket

Karhu oli viime kaudella ylivoimainen, ja Korisliigalle poikkeuksellisesti se sai pidettyä avainjenkeistään Cameron Jonesin ja Lee Skinnerin. Karhun peli on nojannut usein muutamaan täsmähankintasuomalaiseen ja todella vahvoihin jenkkeihin ja konsepti on toiminut. Näin mennään tänäkin vuonna.

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Valmennus: Valmennuspuolella Janne Koskimies on osoittanut lyhyessä ajassa kuuluvansa valmentajien eliittiin. Jo apuvalmentajana moni kuvio kulki Koskimiehen kautta ja menestystä on nyt tullut myös päävalmentajapuolella. Valmentaja joka saa joukkueesta parhaan terän irti.

Kotimainen osasto: Karhun kotimainen osasto on vahva. Paras kotimainen pelaaja on Henri Kantonen, joka väläytti osaamistaan myös syksyllä päättyneissä EM-kisoissa Susijengin paidassa. Kantonen tuo vahvaa kolmen pisteen heittotaitoa.

Pelinteosta vastaa edelleen viime kausina runsaasti kehitysaskeleita ottanut Severi Kaukiainen. Eero Innamaa ja Joona Hakamaa ovat osoittaneet olevansa myös kelpo vahvistuksia pienempien minuuttien rooleihin ja kyse on molempien osalta hyvän tason Korisliigapelaajista, jotka hoitavat ruutunsa. Myös nuori Teemu Suokas osoitti viime kaudella pystyvänsä ottamaan roolia myös tiukemmissa paikoissa, joten Karhun joukkueessa ei varsinaisesti ole heikkoja suomalaisia. Miikka Marttinen jatkaa myös joukkueessa, ja tässäkin kyse hyvästä perustekijästä.

Tulopuolella kotimaiseen osastoon saatiin sentteri Daniel Dolenc, jolta löytyy kokemusta Susijengistä ja on varmasti tervetullut lisä Karhun isoon päähän. Ainoa menetys kotimaiseen päähän oli Kalle Peltonen, joka pelaa ensi kaudella BC Nokian riveissä. Sanoisin että samaa tasoa kuin Innamaa ja Hakamaa, eli hyvän tason perusvahvistus, mutta kotimainen puoli on ehkä hivenen vahvempi .

Ulkomaalaispelaajat: Karhu sai pidettyä peräti kaksi ulkomaalaispelaajaansa, ja kolmaskin oli lähellä, mutta Simeon Carter loukkasi kesällä polvensa, ja Karhu joutui hänet vaihtamaan Theo Johniin. Kaikki Karhun jenkit kuuluivat viime kaudella koko sarjan eliittiin, ja tällä kaudella joukkueessa pelaavat seuraavat ulkomaalaiset (Korisliigassa toki vain neljä saa olla per peli kokoonpanossa):

Cameron Jones: Yksi sarjan parhaita pelaajia. Monipuolinen takamies ja osaa scorata hyvin. Jo kolme kautta Karhussa (2018-19, 19-20 ja 21-22). Ollut kova kaikilla kausilla, viime kauden keskiarvot 16.7pts/4,2reb/4,9ast/1,4stl erinomaisilla heittoprosenteilla (58,8% 2pts ja 43% 3pts)

Lee Skinner: Toinen kausi Karhussa. Lähes parimetrinen Skinner oli viime kaudella hyvä scoraaja ja napsi kelpo levypallomäärät. Karhun kovan jenkkinelikon tärkeä pala (14,4pts/6,5reb/2.0ast) erinomaisilla heittoprosenteilla 62% 2pts ja 38,2% 3pts

Kuany Kuany: 201cm laituri, Etelä-Sudanin maajoukkueen kapteeni. Pelasi viime kaudella Kroatian liigassa 13,1pts/4,5reb/1,5ast keskiarvoilla. Kuanya on kuvattu kovan luokan heittäjäksi, taistelijaksi ja tehokkaaksi joukkuepelaajaksi, joka on vaarallinen hyökkäyksessä myös ilman palloa. Oli viime kaudella Kroatian sarjassa yksi tehokkaimpia viimeistelijöitä.

Theo John: Hommattiin sentteriksi Carterin loukkaannuttua. 206cm ja 110kg. Rookie, jolla kokemusta yliopistosta. Jäi Duken joukkueessa melko vähälle peliajalle 11min per peli ja teki 38 ottelussa keskiarvot 2,8pts/2,5reb. Nähtäväksi jää miten pärjää Karhussa, mutta ennalta vaikuttaisi Karhun heikoimmalta palalta jenkkirintamassa. Puolustuspäässä hyvä yliopistossa. Rooli saattaa jäädä pienehköksi, sillä Karhulla on kuusi ulkomaalaista.

Manny Patterson jr: Rookiesentteri, jolla rooli enemmän backuppina, ja varmasti vuorottelee paljon Theo Johnin kanssa sentterin paikalla. Aloittaa treenien kautta. Viime kaudella yliopistossa 8.1pts/4,6reb.

Jeffrey Crockett: Kokenut 201-senttinen laituri, jolla löytyy kausia Sveitsin, Tanskan, Espanjan, Ranskan, Australian, Venäjän, Libanonin, Kreikan ja Ruotsin sarjoista, eli maailmaa tullut kierrettyä. Erittäin hyvä levypallopelaaja. Napsi viime kaudella suunnilleen Korisliigan tasoisessa Ruotsin sarjassa keskiarvot 13,4pts/10,1reb. Crockett on Cameron Jonesin ja Lee Skinnerin ohella Karhun parhaimpia pelaajia.

Yleisesti: Eurokentille tähtäävä Karhu on koonnut jälleen joukkueen, jonka lyömiseksi vaaditaan muilta pieni ihme, mutta Seagullsilla on tähän kyllä realistiset mahdollisuudet. Kuudella jenkillä operoiva Karhu onkin sarjan selkeä mestarisuosikki. Ensimmäinen europeli slovakialaisia vastaan oli toki lähtökohtaisesti huonointa Karhua hyökkäyspäässä, mitä olen nähnyt aikoihin, mutta toki kyseessä vain yksi matsi.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Henri Kantonen & Cameron Jones

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Cam Jones
  2. Henri Kantonen
  3. Lee Skinner
  4. Jeffrey Crockett
  5. Theo John

2. Helsinki Seagulls

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Seagullsin lähes väistämättä eteen tullut nuorennusleikkaus tapahtui tämän kauden alla. Viime kausi meni odotuksiin nähden hivenen alavireisesti, ja Seagullsia ei nähty siinä formissa, mitä nimekäs kotimaisten lista ehkä olisi voinut antaa ymmärtää. Alkuun ajateltuna voisi kuvitella, että lokit valahtaa reilusti alaspäin, kun joukkueesta lähtee sellaiset nimet kuten Petteri Koponen, Shawn Huff ja Tuukka Kotti, mutta pelaajalistaa katsoessani ensimmäinen ajatus on kuitenkin tällä kaudella se, että joukkueella on jossain määrin realistiset ja viime kautta paremmat saumat haastaa kivikova Karhu.

Valmennus: Penkin päässä jatkaa jo tutuksi tullut Jussi Laakso. Seagullsin jäätyä ilman pantteria Laakson kykyjä on jossain määrin kyseenalaistettukin, mutta nyt hieman nuorentuneella porukalla olisi Laaksolla jälleen näytön paikka. En itse nostaisi Jussia ihan valmentajien Top3-listalle, mutta hyvää perustasoa kuitenkin.

Kotimainen osasto: Kotimainen osasto on Seagullsilla kokenut kolmen Susijengisuden kokoisen loven, mutta kuten edellä todettua sieltä uransa ehtoopuolelta olevia.

Koposen, Huffin ja Kotin tilalle on saatu kivikova palanen, Karhussa ja ulkomailla pelannut Okko Järvi tuo kakkospaikalle hurjan pelotteen. Okko valittiin kaudella 2021 Korisliigan Vuoden pelaajaksi. Viime kaudella ehdottomaan takamieseliittiin noussut Lassi Nikkarinen on jälleen vuoden kokeneempi, ja kuului hieman yllättäenkin jo viime kaudella tärkeimpiin kotimaisiin, ellei jopa tärkeimmäksi. Lisäksi joukkueessa jatkaa huippuheittäjä Antti Kanervo sekä todellinen konkari Timo Heinonen, joka täyttää aina paikkansa. Nuorisokaartiin on saatu lisäystä mm. Kotkassa toisinaan ruutua saanut Markus Rautasalo, junnumaajoukkueissa pelannut Henri Mennander sekä nuoret Elias Leskinen, Leevi-Matias Taimela ja Thomas Rönnholm. Junnuillekin varmasti jonkun verran irtominuutteja on luvassa. Kotimainen osasto on leveä ja kärkipään osalta Korisliigan eliittiä.

Ulkomaalaisvahvistukset: Ulkomaalaisosastosta ensin silmään pistää Rene Rougeau, joka on meritoitunut eliittitason Korisliigapelaajaksi Karhussa. Nyt oranssi vaihtuu sinikeltaisiin väreihin.

Rene Rougeau: Kolminkertaisella Suomen mestarilla Karhun riveistä on alla jo 139 Korisliigaottelua, joissa ollut sarjan parhaimmistoa. Kova puolustaja ja kokemusta Suomen lisäksi Uudesta-Seellannista, Meksikosta, Venezuelasta, Israelista ja Ranskasta.

Zena Edosomwan: 206-senttinen ja erittäin lihaksikas kaveri napsii palloja Seagullsin korin alla. Pelannut Kanadassa CEBL-liigaa ja NBA G-liigaa. Älykäs pelaaja, monipuolinen ja hyvä rollaaja. Tilastojen perusteella kova levypalloissa. Vaikuttaa laatujenkiltä, vaikkakin kokemus Euroopasta arvoitus.

Jeffrey Carroll Jr.: 198-senttinen laituri kolmospaikalle. Pelannut Italian divarissa kolme kautta. Tilastot 12.4pts/5reb viime kaudelta. Käväisi myös Italian pääsarjassa. Atleettinen ja hyvä heittäjä. Vaikuttaa Korisliigatasoon peilattuna hyvältä perustason jenkiltä, joka ei ihan terävimpään kärkeen nouse, mutta tuskin floppaakaan.

Robert Hall III: 193cm takamies. Tuli tutuksi viime kaudella Kouvojen paidassa, jossa napsi 22 ottelussa 8,5 pisteen, 4,2 levypallon, 3,2 syötön ja 1,1 riiston keskiarvot. Ei kuulu Gullsin avainpelaajiin, mutta täydentää hyvän jenkkinelikon.

Jenkit vaikuttavat pääosin erittäin kokeneilta ja pahoja epävarmuustekijöitä ei ole, joten Seagullsilla on mielestäni viime kauteen verrattuna paremmin pullat uunissa, kun takuuvarman Rougeaun ympärille on hommattu kolme kelpo tason jenkkiä.

Yleisesti: Vaikka Seagullsin joukkue ei edelleenkään se nuorin ole, on vanhimpien pappojen väistyttyä joukkue ”erinomaisen ikäinen” taistelemaan jopa pantterista. Kovia Korisliigan kotimaisia heittäjiä höystettynä kokeneilla Korisliigastakin tutuilla jenkeillä sekä rakettimaista nousua tekevällä pelinrakentajalla Lassi Nikkarisella, jolta onnistuu ajot. Näkisin Seagullsin kyllä selvänä finaalijoukkueena ja kausi näyttää pystyykö se haastamaan Karhun tosissaan; uskon että hyvänä päivänä kyllä.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Lassi Nikkarinen tai Okko Järvi/Rene Rougeau

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Lassi Nikkarinen
  2. Antti Kanervo
  3. Okko Järvi
  4. Rougeau
  5. Edosomwan

3. KTP

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Kotka oli viime kaudella viimeiseen kierrokseen asti kiinni kotiedussa, ja pelasi Roope Mäkelän valmennuksessa erinomaisen runkosarjan. Siihen paukut sitten loppuivat ja playoffeihin piristynyt Seagulls meni menojaan. Tälle kaudelle joukkue on kokenut joitakin muutoksia, ja lähtökohtaisesti se varmasti taistelee keskikastin sijoituksista.

Valmennus: Ihmisläheinen valmennustyyli tuotti tulosta ja Korisliigassa debytoinut (aiemmin naisten puolelta kokemusta omannut) Roope Mäkelä siivittikin Kotkan kelpo lentoon ja valmennuksen osalta Kotkalla on kelpo tilanne.

Kotimainen osasto: KTP koki ison menetyksen, kun Remu Raitanen päätti lähteä kokeilemaan ulkomaille. Tilalle on saatu mielenkiintoinen suomalaisnimi, peräti 213-senttinen Mubashar Ali, joka on varmasti ison pään lukko pituutensa puolesta ja pisin Kotkassa koskaan pelannut pelaaja. Susijengissäkin esiintynyt Ali pelasi viime kaudella Turkin kakkosliigassa ja Perussa, mutta Turkin visiitti jäi lyhyeksi. Mielenkiintoista nähdä miten miehen rooli muotoutuu Kotkassa.

Peliä pyörittää tuttuun tapaan Joonas Lehtoranta, jonka merkitys pelinteossa on suuri.

Joukkueen kotimaisesta heittovoimasta vastaa Topias Kuukkanen, joka on ollut kaaren takana toisinaan erittäin hyvä. Isoon päähän saatiin Biisoneissa isossa roolissa ollut Juho-Matti Henttonen, jonka rooli on varmasti suomalaispelaajana iso. Lisäksi merkittävämmän peliajan pelaajista Vili Nyman jatkaa joukkueessa. Pienempiä minuutteja lienee luvassa Joonas Timoselle, Matias Lankille, Jasper Mussalolle ja Niko Mykrälle.

Menetyksiä KTP koki Raitasen lisäksi muutaman kun Joni Herrala lähti Uuteenkaupunkiin ja Markus Rautasalo Seagullsiin sekä Emil Uotila Kouvoihin. Raitasen jättämässä aukossa on tekemistä Mubashar Alilla, mutta muuten merkittävää heikentymistä ei Herralan vaihtuminen Henttoseen tuottane, kun takakentällekin on saatu jenkkivoimaa.

Ulkomaalaisvahvistukset: Kotka on saanut kasaan jälleen hyvältä vaikuttavan jenkkinelikon, ja jenkkien rooli on tämänkin kauden joukkueessa todella iso.

Brandon Sly: 180-senttinen nopea takamies, jota on luonnehdittu ”vauhtikoneeksi”. Osaa tehdä koreja ja omaa kokemusta kolme kautta Georgian sarjasta ja viime kaudella Romaniassa. Sly napsi Romaniassa viime kaudella keskiarvopisteikseen 11,4 37,6% kolmosprosentilla ja 53,8% kakkosprosentilla.

Brandon Tabb: Kotkan toinen Brandon, 193-senttinen Brandon Tabb tuo vauhdikkuutta laiturin paikalle. Pelasi viime kaudella Ruotsin mestari Norrköpingissä 13,5 pisteen ja 3,2 levypallon keskiarvoilla noin 21min peliajalla. Kolmoset upposi 38,4% ja kakkoset 55,4% ja vaparit 82,6% Hyvä scoraaja ja tuo voimaa kolmoskaaren taakse. Varmasti tärkeä pisteiden tekijä Kotkalle ja saanut jo hyvin eurokokemusta.

Jordan Giles: Parimetrinen Giles noudattelee Roope Mäkelän linjaa, jossa joukkueen pelaajien on osattava heittää ja juosta kenttää. Vasenkätinen Giles pelasi Tabbin tavoin viime kaudella Ruotsissa, joka suunnilleen Korisliigan tasoinen sarja. Siellä keskiarvot oli hurjat (18,7pts/6,2reb/2,5ast) joten tilastollisesti kyseessä ehkä Kotkan paras pelaaja, joskin myös Brandon Tabb lupaava tekijä.

Roydell Brown: Brown oli Kotkassa jo viime kaudella ja tuo jenkkiosastoon jatkuvuutta. Tilastot oli ihan hyvää perustasoa 11,4pts/5,6reb. Edelliskaudella pelasi Slovakiassa ja hieman paremmilla keskiarvoilla. Täydentää hyvin nelikon, mutta näkisin että kovassa jenkkikaartissa edelleen heikoin tekijä. Oli viime kaudella kuitenkin Kotkan kolmanneksi paras pistemies.

Yleisesti: Kotka on kaiken kaikkiaan hommannut laadukkaan oloiset jenkit, joilla on kaikilla jo mukavasti kokemusta vyöllä, kova scoraamistaito ja kolmosten heittokykyä, joten vaikka suomalaisosasto ei vertailussa kärkipäälle pärjää, voi KTP jenkkiensä avulla taistella ainakin playoffien kotiedusta.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Joonas Lehtoranta ja Jordan Giles

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Joonas Lehtoranta
  2. Brandon Sly
  3. Brandon Tabb
  4. Jordan Giles
  5. Henttonen/Ali

4. Salon Vilpas

Vilpas osoitti viime kauden finaaleissa pystyvänsä yksittäisissä peleissä horjuttamaan lähes junan lailla edennyttä Karhu-laumaa. Vaikka Vilpas kompuroikin alkupuolella sarjaa, ja sai hetken jännittää jopa jatkosarjapaikkaa, niin keväällä joukkue oli kivikova.

Site general layout graphic

Valmennus: Valmennukseen hyppää hieman yllättäenkin kokematon nimi, Vilppaan oma kasvatti Jussi Savolainen, jolla löytyy pelaajakokemusta. Sami Toiviainen siirtyy Vilppaan toiminnanjohtajan tehtäviin, joten paikka avautui Savolaiselle. Backuppia löytyy valmennuksesta kyllä reilusti, kun Jere Anttila ja Teemu Rannikko jatkaa valmennusryhmässä. Nähtäväksi jää, miten Savolainen onnistuu tulikasteessaan.

Kotimainen osasto: Vilppaan kotimainen osasto on säilynyt melko hyvin ennallaan. Kolmospyssy ja kapteeni Mikko Koivisto jatkaa kaaren pelotteena ja Vilpas-konkareihin kuuluva Juho Nenonen joukkuehengen nostattajana ja vastustajien ärsyttäjänä isossa päässä. Roope Ahonen kuuluu myös avainpelaajiin, joskin viime kausi ei hänen osaltaan aivan nappiin mennytkään. Perttu Blomgren kolkutteli EM-kisoissa Susijengin ovia, mutta kuului niihin, jotka ei aivan selvinneet, ja tuo nuorta voimaa hieman ikääntyvään kotimaisosastoon. Nämä neljä ovat kotimaisen osaston tärkeimmät pelaajat. Riku Laine on ollut perusduunari Vilppaalle ja nuoresta polvesta esille nousi etenkin Niilo Kärkkäinen, jolle Toiviainen antoi vastuuta jo viime kaudella. Nuorilla Tuukka Juntusella ja Onni Mäkysellä on mahdollisuus nousta paremmin esille ja uutena pelaajana rinkiin nousee Patrik Poutiainen.

Ainoa menetys kotimaisella puolella oli Korihaihin siirtynyt Trey Niemi, jonka rooli jäi Salossa pieneksi, joten kotimaisen osaston vahvuus on aika hyvin pysynyt ennallaan, joskin kokeneemman pään pelaajat lähtevät kauteen jälleen vuoden vanhempina. Koivisto ja Nenonen eivät kuitenkaan 35-vuotiaina vielä kaiken järjen mukaan liian vanhoja pelaamaan ole, joten eiköhän Salossa nähdä taas kelpo tason kotimaisten pelaajien korijuhlaa.

Ulkomaalaispelaajat: Ulkomaalaispelaajien osalta Vilppaalle jäi massiivinen Jeremiah Woodin kokoinen aukko, sillä monipuolinen sentteri teki kentällä usein mitä halusi. Muiden jenkkien osalta aukko on jossain määrin helpommin paikattavissa, ja Vilpas lähteekin kauteen täysin uuden jenkkikokoonpanos kanssa. Rosteriin kuuluu kaikkiaan viisi jenkkiä, joiden esittelyt seuraavaksi:

Jalon Pipkins : 193-senttinen takamies omaa toistaiseksi kokemusta yliopistosta, mutta ammattilaiskentiltä kokemus vielä puuttuu. Viime kauden 23-vuotias Pipkins pelasi super-seniorina joukkueensa yhtenä tärkeimmistä paloista. Statsit kaudelta oli 13,5pts ja 3,2 reb, mutta ennen kaikkea mies tunnetaan kovana puolustajana. Vahva ja urheilullinen kakkospaikan pelaaja, mutta kokemuksen puute eurokentiltä aiheuttaa aina omat riskitekijänsä ja kausi näyttää riittääkö taso.

Bo Hodges: Ensimmäinen ammattilaiskausi ja kuten äsken mainittu Pipkins, Hodges on 23-vuotias, jolla alla super-seniorikausi yliopistossa teholla 10.0pts/6,9reb. Ei tilastojen perusteella ihan avainjenkkeihin kuulu, mutta hyvät levypallolukemat auttaa varmasti korinaluskahinoissa ja pystyy tarvittaessa pelaamaan useampaa pelipaikkaa, vaikka omin paikka löytyykin pienen laiturin kolmospaikalta.

Keyshawn Feazell: 206-senttinen sentteri oli Vilppaan ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus. Erittäin hyvä levypallopelaaja yliopistossa. Viime kaudella rooli yliopistossa jäi pieneksi, mutta edellisellä tilastoi 13.1pts/9,9reb/1,2blk. Voitti yliopiostokonferenssinsa levypallotilaston ja oli torjuntilastossa kolmas ja heittotarkkuudessa kakkonen. Iso syliväli ja palloskriineihin rollauskyky sekä hyvä syöttötaito. Eurokokemuksen puute sekä viime kauden pieni rooli toki asettaa kysymysmerkkejä, mutta voisi oikean vaihteen löytyessä olla kovakin tekijä.

Tyrell Carroll: Carroll on nuori 180-senttinen takamies, jolla iso rooli viime kaudella yliopistossa, mutta pelasi asteen heikompaa NCAA2-divisioonaa. Tehot 13,5pts/3,8reb/4,6ast tehoilla. Melko heikko heittotarkkuus etenkin kolmosissa ja vapariviivalla. Ei vaikuta huippuhankinnalta.

Isaiah Crawley: Ainoa Vilppaan jenkeistä, jolta löytyy kokemusta Euroopasta. Pelannut kaksi viimeisintä kautta Saksan ProA:ssa eli toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Naputti kovia tehoja yliopistossa. Viime kaudella Saksassa tehot 12,3pts/5,5reb/2,3ast. Hyvä syöttäjä ja joukkuepelaaja. Vahvin ennalta näistä jenkeistä, mutta ei toki silti ihan ykköskorin jenkkejä ensituntumalta.

Vilppaan jenkkirosteri vaikuttaa ensituntumalta erittäin kokemattomalta, sillä joukossa on neljä rookieta ja yksi vähän tuntumaa saanut kaveri, joten se aiheuttaa riskejä sille, että jenkkiruletti pyörii syksyn mittaan. Woodin jättämää aukkoa ei Crawleykaan paikkaa, ja vaikuttaisi että ulkomaalaisosasto on kokenut selvän heikennyksen. Toisaalta etenkin Feazell vaikuttaa kovalta jyrältä korin alle, mikäli eurokoriksen kuviot tulevat nopeasti tutuiksi.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Mikko Koivisto ja Isaiah Crawley

Yleisesti: Vilppaan peli on nojannut usein vahvaan kotimaiseen osastoon ja kovaan kolmoskaaren takaiseen pommitukseen. Kotimainen rosteri onkin vuoden kokeneempana (tai vanhempana riippuen kummasta päästä katsoo) hyvin ennallaan. Jenkkien osalta ollaan mielestäni menty kokemuksessa isosti taaksenpäin ja kun valmennuksessakin on uusi nimi Toiviaisen tilalla, asettaa Vilppaan menestys kysymysmerkkejä. Riittääkö statsit tällä kaudella.

Mahdollinen avausviisikko:

  1. Pipkins
  2. Koivisto
  3. Ahonen
  4. Crawley
  5. Feazell

5.Lahti Basketball

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Lahti kävi kovan kamppailun playoff-paikasta viime kaudella, ja kampesi itsensä jatkoon Karhua vastaan kiivaassa kolmen kilpailussa Katajaa ja Nokiaa vastaan, ja Nokia pullahti ulos. Lahti sai viime kauteen isoja haasteita, kun jenkkinelikko ajoi kolarin, ja pelaajat olivat pitkään sivussa, mutta Lahti taisteli upeasti suomalaisvoiminkin. Lahden suomalaisosasto ei ole kovimmasta päästä, eikä siinä ole varsinaisia huippupelaajaksi laskettavia suomalaisia, mutta se on leveä ja varsinaisia heikkoja lenkkejäkään ei ole. Lahti on siis usein melko vaikea ennakoitava.

Valmennus: Valmentajana jatkaa Pieti Poikola. Pietin viime kaudet ei ole ehkä menneet aivan siihen malliin, mihin on totuttu aiemmin. Todennäköisyyksiin monet valmennusmetodinsa perustava Pieti on viime kausina opiskellut myös muita mentaalipuolen metodeja, joita koittanut hyödyntää pelistrategioissaan. Aiemmilla kausilla pelipaikatonta strategiaa käyttänyt Pieti siirtymässä enemmän pelipaikalliseen malliin. Ev+ tyyppisten heittojen hakemiseen perustuva valmennus on ainakin henkilökohtaisesti minulle mieleen.

Kotimainen osasto: Kuten yllä todettua, mitään varsinaista suomalaistähteä joukkueessa ei ole, mutta sitäkin enemmän hyviä perusduunareita. Leveyttä löytyy, ja kovinkaan montaa sellaista pelaajaa ei löydy, jota ei uskaltaisi laittaa tiukemmassakin paikassa kentälle. Tärkeimmät suomalaisnimet lienee kuitenkin sentteri Henri Ventoniemi takamies Erik Sajantila sekä laiturit Eemi Luukkonen, Ricky Waxlax ja Arttu Saarijärvi. Lähtöpuolella Lahti menetti tärkeän Ville Karvosen sekä Ali Aholan, joten kotimainen osasto on hieman heikentynyt, mutta toisaalta nuoret lupaavat pelaajat ovat jälleen vuoden kypsempiä Korisliigaan.

Ulkomaalaisvahvistukset: Pieti valikoi jenkkinsä yleensä tarkkaan ja ottaa joukkueeseen pelin toimivuuden kannalta sopivat palaset. Yksi neljästä jenkistä on rookie.

Michael Ertel: Lahden ensimmäinen kiinnitys, kakkospaikalla viihtyvä 188-senttinen rookie. Viime kaudella yliopistossa keskiarvot 10,4pts. Ertelin rooli on heittää paljon ja käyttää palloscriineja sekä puolustaa aktiivisesti ja hän täyttää nämä.

Devon Thomas: Kokenut pelintekijä, pelannut ammattilaisena Tanskassa, Kyproksella, Ranskassa, Luxemburgissa ja viimeisimpänä Kroatiassa. 183-senttinen nopea takamies, luo etuja palloscreenistä ja ilman. Hyvä avoimella kentällä ja auttaa paljon puolustuksessa ja hyvä tiimipelaaja. Ollut erittäin hyvä scoraaja viimeiset neljä kautta. Kroatiassa 17,3pts/5,1reb/5,0ast ja heittänyt kolmosia yli 40 prosenttisesti kaksi viimeistä kautta. Vaikuttaa sarjan parhaimmistoon kuuluvalta jenkkipelaajalta.

Trejon Jacob: Pelasi Englannissa viime kaudella. 196-senttinen Jacob tilastoi hieman Korisliigaa heikommassa Englannin liigassa 15,1pts/6,8reb/3,8ast tilastot. Monipuolinen pelaaja, hyvä heittäjä, dynaaminen ja taitava pallollisena ja aktiivinen pallottomana. Varmasti Korisliigatasollakin kova tekijä.

Karl Gamble: Pitkä 206-senttinen nelospaikan pelaaja. Siirtyy hieman Korisliigaa heikommasta Itävallan sarjasta. Pelannut kolme kautta ammattilaisena, ja aiemmin Luxemburgissa ja Kyproksella. Hyvä kaukoheittäjä, jolla monipuolisuutta ja nopeutta laitureiden aktiiviseen puolustukseen. Kovat tilastot Itävallassa 15,3pts/8,5reb/1,4ast. Heittotarkkuudet heikohkot, mutta levypallopelaajana eliittiä.

Yleisesti: Kotimainen osasto on kokenut pienen kolauksen, mutta on tarpeeksi leveä ja laadukas antamaan backuppia erittäin vahvalle jenkkinelikolle, joten ilman kommelluksia Lahti taistelee hyvistä sijoituksista sarjassa.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Ventoniemi ja Thomas

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Thomas
  2. Ertel
  3. Jacob
  4. Gamble
  5. Ventoniemi

6. BC Nokia

BC Nokialta löytyy mukavat alustukset joukkuesivulta, joten liitetään kuvat BC Nokian sivulta suoraan tueksi ensi alkuun ja perään omat höpinät.

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Nokia lähti viime kauteen hyvin rikkonaisena ja joukkue vaikuttikin rosterinsa puolesta häntäpään taistelijalta. Välillä löydettiin kuitenkin kovaa taisteluilmettä, ja joukkue taistelikin kynsin ja hampain viimeisistä playoff-paikoista, mutta tipahti katkerasti viimeisellä kierroksella pihalle hävittyään tiukan tasapistetaiston Lahden kanssa. Nokia on vahvistunut tälle kaudelle, ja nyt siltä voidaan odottaa taistelua jopa ylemmän jatkosarjan paikoista.

Valmennus: Valmennuksesta Nokian menestys ei jää tälläkään kaudella kiinni, sillä kolminkertainen SM-kultamitalisti Greg Gibson luotsaa joukkuetta kokemuksen ja ammattimaisuuden tuomalla otteella, ja kuuluu Korisliigavalmentajien ehdottomaan eliittiin. Apuvalmentajaksi saapuu Tanner Massey.

Kotimainen osasto: Kotimainen osasto profiloituu etenkin kahteen pelaajaan: Antero Lehto ja Niko Mattila. Pyrinnöstä pari kautta takaperin Nokialle siirtynyt Lehto on Korisliigan kokeneinta kaartia, joka ottaa tärkeitä kolmosia ja roolia silloin kun joukkue sitä tarvitsee ja johtaa joukkuetta kapteenin elkein. On Nokian pelin kannalta tärkein palanen.

Nokialta Katajana pariksi kaudeksi siirtynyt Mattila kuuluu myös Nokia-ikoneihin, eikä Nokialla varmasti olla pahoillaan, että mies härkkii, riistää ja heittää tarkasti jälleen näätäpaidoissa. Mattila on terveenä ollessaan erinomainen takamies, mutta ollut melko loukkaantumisherkkä.

Kaikkiaan Nokian rosteri ei ole kotimaisten pelaajien osalta se levein, mutta laadukkaita pelaajia, joille uskaltaa antaa isommat minuutit on niin ikään Katajasta Nokiaan siirtynyt sentteri Mikael Laihonen sekä Karhusta isompaan rooliin todennäköisesti hyppäävä Kalle Peltonen. Myös nuori Antti Ahonen omaa huomattavan paljon Korisliiga-kokemusta. Junioripuolelta joukkuetta täydentää Hugo Boman ja Elias Sauramo, mutta heidän minuuttinsa lienee pienehköjä.

Kotimaisesta osastosta menetyksiä tuli Matias Ojalan (lopetti uransa) ja Max Besselink (Honka) muodossa. Nämä olivat toki isoja menetyksiä, etenkin Besselink. Myös suomalais-kanadalaista Tevaun Kokkoa ei tällä kaudella nähdä riveissä. Lisäksi rosteriin ei kuulu kaikki junnupelaajat, jotka siinä viime kaudella oli, mutta näiden merkitys menestyksen kannalta ei kovinkaan iso.

Ulkomaalaisvahvistukset: Nokialla jenkit on valittu hieman kokeneemmasta päästä ja kaikki jenkit vaihtuivat viime kaudesta, ja näädät ovatkin saaneet riveihinsä kokeneita kavereita; näin tulee ollakin, sillä jenkkipelaajille on luvassa isoa ruutua tässä joukkueessa. Aivan Arnaldo Toron kaltaista levypallorohmua joukkueesta ei kuitenkaan löydy.

Perrion Callandret: Callandret ei vaikuta lähtökohtaisesti Nokian kärkipään suorittajilta, sillä kokemusta Euroopasta ei vielä ole ja taustalla pari kautta G-liigasta 4,1pts/2,6reb/3,3ast), joka ei se aivan kovin liiga ole, ja sielläkin rooli ollut pienehkö. Tilastollisesti mielestäni heikoin Nokian jenkeistä. Kokemusta löytyy kuitenkin 2019 vuodelta jopa Bullsien harjoitusottelusta. Kevytrakenteinen takamies täydentää kaaren takana vahvan suomalaiskaksikon Lehto-Mattila minuutteja.

Alan Herndon: Yliopistossa valittu konferenssinsa parhaaksi puolustajaksi. Pelannut melko kovissa korismaissa ja kokemusta löytyy Turkista, Japanista, G-liigasta, Kreikasta, Hollannista ja Puolasta. Viimeisin kausi Puolassa tehoilla 7,0pts/4,2reb/1,2ast/0,9blk. Varmasti hyvä perustason suorittaja Nokian korin alle, jolla kokemusta runsaasti.

Johnathan Stove: Todennäköisesti Nokian kovin scoraaja. Kokemusta löytyy viime kaudelta Albaniasta, jossa oli sarjan paras pelaaja 22 pisteen ja 10,4 levypallon ja 5,8 syötön statseilla, ja siirtyi kesken kautta kovatasoiseen Israelin pääsarjaan, jossa tilastoi 5,2pts/3,5reb/1,0ast keskiarvot. Isoa roolia ja isoja minuutteja tarjolla, ja vaikuttaa selkeästi vahvistukselta.

Xavier Ford: Kokenut pelaaja, pelannut G-liigan lisäksi Japanissa, Kanadassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Sveitsissä, Ranskassa ja Unkarissa. Viime kausi Unkarin pääsarjassa 13,3pts/6,1reb tilastot, joten kelpo tekijä vaikuttaisi olevan kyseessä. Monipuolinen kolmos -ja nelospaikan laituri.

Nokian ulkomaalaisosasto vaikuttaisi lähtökohtaisesti kokeneelta ja vahvalta, ja kun siihen on lisätty pari täsmähankintasuomalaista, on konsepti toimiva. Tämä toki ei kestä montaa loukkaantumista, sillä silloin Nokia jää junnujen varaan. Terveenä ollessaan Nokia voi taistella voitosta pelissä kuin pelissä.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Antero Lehto ja Johnathan Stove

Yleisesti: Nokian palaset on huomattavasti paremmin kasassa kuin vuosi sitten tähän aikaan, ja joukkue vaikuttaa hyvin rooliteltulta, sillä jokaiselle pelipaikalle löytyy hyviä pelaajia. Kokemukseenkaan joukkue ei kaadu, joten uskon että Nokian paikka runkosarjan päätteeksi on sarjan ylemmällä puoliskolla.

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Antero Lehto
  2. Callandret/Mattila
  3. Ford
  4. Stove
  5. Herndon

7.Kataja Basket

Site general layout graphic

Joensuussa nähtiin pitkästä aikaa mitalipelejä, kun Kataja lähes kaikkien yllätykseksi tiputti puolivälierissä sarjakakkoseksi sijoittuneet Kouvot vitospelissä rannalle. Joukkueen suomalaisvastuunkantaja Jamar Wilson vaihtoi yllättäen maisemaa Ranskaan juuri playoffien alla, ja moni miettikin että kausi oli siinä, mutta peli paranikin ja suorittaminen muuttui yhtenäisemmäksi. Mielipiteitä jakanut Petri Virtanen sai kauden loppupuolella jatkopahvin kahdeksi vuodeksi ja työrauhan ja prosessi on jatkunut melkoisella myllerryksellä pelaajaosastossa kauden jälkeen. Kataja onkin yksi eniten muuttuneista joukkueista verrattuna viime kauteen, ja joukkue lähtee nuorekkaalla ilmeella, mikä tarkoittaa että tiimiin on hommattu monta nuorta potentiaalista pelimiestä, joilla kokemusta ei vielä juurikaan ole, mutta toisaalta potentiaalia on. Katajan osalta nähtäneen tämän vuoksi hyvin ailahtelevaakin peliä, sillä nuoret pelaajat tuskin suorittavat pelistä toiseen suurella varmuudella, mutta voivat parhaimmillaan kaataa koviakin joukkueita.

Valmennus: Valmennuksessa jatkaa seuralegenda Petri Virtanen, joka kerää pikku hiljaa enemmän kokemusta valmennustehtävistä. Virtanen ei ole vielä ilman vaikeuksia päässyt ehjää kautta vetämään, mutta toki susirajalla odotukset mitalien suhteen alkaa useamman kuivemman kauden jälkeen nousta, ja päätös jatkopestistä on varmastikin jakanut mielipiteitä. Väläytyksiä potentiaalista nähtiin viime kevään playoffeissa, ja mikäli Pete saa itselleen sopivan yhtenäisen jengin valmennettavaksi, voi mahdollisuus urotekoihin olla. Katajan tämän kauden joukkue ei ennalta kuulu suosikeihin, joten mitalin saaminen tällä kaudella voitaisiin lukea valmennuksen onnistumiseksi. Apuvalmentajaksi Pete saa Korihaissa viime kaudella onnistuneen Teemu Turusen.

Kotimainen osasto: Kotimaisessa osastossa kolmannen kautensa Katajassa aloittava Tomi Lommi on noussut yllättäen Kataja-konkariksi ja onkin tällä hetkellä Katajan kotimaisista eniten Kataja-kokemusta omaava. Tämä kertoo suuresta muutoksesta viime kausina. Suurin kotimainen siirto Katajan suuntaan oli Tuomas Hirvosen hommaaminen Kouvoista, ja Hirvonen kuuluukin vakiokasvona suomalaisen osaston parhaimmistoon pelintekopuolella ja on tällä kaudella Katajan tärkein kotimainen pelaaja. Kotimaisella osastolla on myöskin paljon kysymysmerkkejä, joilta ei välttämättä odoteta paljoa, mutta joku voi nousta esille hyvällä tavalla. Joona Tuomala oli viime kaudella sivussa lähes koko kauden, mutta laiturilla on varmasti tälle kaudelle näyttämisen haluja.

Korihaista Kataja hommasi nuoren Sebastien Lindbergin, joka tuo heittouhkaa kaarelle. Mielenkiintoinen hankinta on myös saksalais-suomalainen Robin Danes tai nuorisomaajoukkueista tuttu Thomas Exaucia, jolla on divarista lupaavia piste -ja levypallokeskiarvoja. Myös oma kasvatti Kalle Kuivalainen väläytti yksittäisissä peleissä viime kaudella pienehköillä minuuteilla, ja saanee hieman roolia tälläkin kaudella.

Lähtöpuolella ovi kävi luonnollisesti niin ikään; Valtteri Mervola, joka kuuluu Katajan lupaavimpiin kasvateihin lähti Honkaan, Mikael Laihonen ja Niko Mattila lähtivät Nokialle ja Jamar Wilson lähti jo viime kauden päätteeksi Ranskaan. Kotimaisella osastolla iso määrä kokemusta on siis vaihtunut nuoruuden intoon, joka toisaalta tekee Katajasta potentiaalisen, mutta vaikeasti arvioitavan joukkueen. Näkisin kuitenkin että kotimainen osasto on aiempaa kautta heikompi kokonaisuutena.

Ulkomaalaisvahvistukset: Kataja teki tyylilleen harvinaisen tempun ja solmi jatkosopimuksen viime kaudella edustaneen jenkin kanssa. Yleensä joukkue on verotussyistä vaihtanut kaikki jenkit, mutta nyt monipuolisuudellaan ilahduttanut Rahlir Hollis-Jefferson teki jatkopahvin Katajan kanssa. Kataja lähtee kauteen seuraavien ulkomaalaispelaajien vahvistamana:

Rahlir Hollis-Jefferson: Viime kaudella Kataja hommasi RHJ:n alkukaudesta epäonnistuneiden jenkkien saatua potkut. Kausi menikin ihan kelpo lukemin 12,6pts/7,1reb/2,7ast. Rahlir on hyvä levypallopelaaja ja tekee töitä ympäri kenttää, mutta suurin murheenkryyni lienee hieman heikohkot heittoprosentit, joten pitkiä hypäreitä miehen kannattaa ottaa vähemmän. Kokenein ja tärkein Katajan jenkeistä kuitenkin.

Galin Smith: Smith on melko kokematon 206-senttinen 108-kiloinen sentteri, joka on etenkin viimeisimmissä harjoituspeleissä ollut todella vakuuttava. Alla on yliopiston jälkeen yksi ammattilaiskausi Södertäljessä Ruotsissa, jonka tilastoiksi jäi 19min peliajalla 6,0pts/4,3reb/0,7bs. Kakkosten tarkkuus oli kelpo tasoa, vapareissa melko kehno. Tilastollisesti rookie-kausi ei vielä säväytä, joten kuuluu Korisliigan runsaslukuiseen ”pelit näyttävät”-kaartiin, joihin harkkapelit antavat ainakin lupaa odottaa selkeästi kovempia statseja.

Christian Keeling: 193-senttinen Keeling on kärsinyt jalkavammasta, joten treenit ja harkkapelit jääneet hieman vähemmälle alkukaudesta. Alla on kaksi ammattilaiskautta, toinen Britanniassa ja toinen Georgian pääsarjassa. Britanniassa pistekeskiarvo oli 17,2pts/5,1reb/2,8ast ja Georgiassa 16,2pts/5,8reb/3,5ast. Kokemusta skoraamisesta siis löytyy ja luvassa pelintekovastuuta Tuomas Hirvosen aisaparina. Hyvä heittäjä kyseessä, jollaisille Katajan joukkueessa tarvetta.

Amanze Egekeze: Nigerian maajoukkuepelaaja pelasi hyvät MM-karsinnat syksyllä ja teki kolmessa ottelussa tehot 13,3pts/2,3reb/1ast ja pelitilanneheitot upposivat 71% tarkkuudella. 203-senttinen Egegeze on jo verrattain kokenut kaveri, sillä vyöltä löyty ykaudet Japanissa, Kreikassa, Ranskassa ja Hollannissa. Viimeisin kausi Hollannissa tuotti tehot 8,8pts/3,9reb kelpo heittoprosenteilla 66/36/81.

Camron Reece: Sisäpelaaja Reece on selkeä vitosjenkki, jonka roolina olla enemmän Kataja Talentsin eli reservijoukkueen apuna sekä treeniringissä. Mikäli Kataja selviäisi europeleihin, olisi Reece myös siellä käytössä. Yliopistossa tehot 5,4pts/5,3reb

Katajan ulkomaalaisosasto on hitusen kokeneempi kuin viime kauden alkaessa, eli yhtään puhdasta rookieta ei joukkueessa tällä kertaa ole Reeceä lukuunottamatta, mutta epävarmuustekijöitä onnistumisen osalta toki on ilmassa. Mitään huippuscoraajaa joukkueessa ei ole, mutta toisaalta kelpo tason pelaajia paljon.

Yleisesti: Kataja lähtee vahvasti uudistuneella ja nuorekkaalla ilmeellä uudelle Motonet-areenalle. Kysymysmerkkejä on paljon enemmän ilmassa kuin aiemmilla kausilla, mutta toisaalta se tuo mielenkiintoiset lähtökohdat kauteen ja paljon uusia tuttavuuksia.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Hirvonen ja Hollis-Jefferson (pelipaikkansa puolesta Egegeze/Smith tärkeitä)

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Tuomas Hirvonen
  2. Tomi Lommi/Keeling
  3. Hollis-Jefferson
  4. Egegeze
  5. Gavin Smith

8. Tampereen Pyrintö

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Pyrintö on profiloitunut nuorien pelaajien kasvattajana hyväksi ja pitkät perinteet omaavaksi joukkueeksi. Yleensä heikommaltakin vaikuttavalla rosterilla on taisteltua ylemmän puoliskon sijoituksista, ja sen takia joukkuetta ei kannata häntäpäähän veikata, vaikka rosterista todelliset tähdet puuttuisivatkin. Jenkkiosasto on hieman arvoitus, sillä tukku vahvoilla tilastoilla varustettuja rookieita on Pyrinnön tämän kauden setti ja uskoisin että Pyrintö kuuluu alemman jatkosarjan kärkipäähän. Viime hetkellä mukaan liittyi kuitenkin viime kauden Korisliigan koritilaston kolmonen Ike Smith, joten jenkkiosasto saa kaivattua varmuutta.

Valmennus: Miikka Sopanen jatkaa joukkueen peräsimessä. Sopanen on saanut rosteristaan kaiken irti ja aiemmin naisten puolella valmentanut Sopanen onkin nyt saanut Pyrinnölle etenkin runkosarjan osalta kaksi kertaa ennakoitua paremman sijoituksen (2. ja 6.). Kolmas kausi ja uudet kujeet. Apuvalmentajana toimii Pyrinnölle tuttuakin tutumpi Damon Williams, jonka poika pelaa joukkueessa.

Kotimainen osasto: Pyrinnön kotimainen osasto ei ole kokenut juurikaan muutoksia viime kaudesta. Uutena lisänä kokoonpanossa on kolme junnuosastolta nostettua lupausta Arttu Pitkänen, Roni Ahvenjärvi sekä Pyrintö-ikoni Damon Williamsin poika Kion, joka pelasi Divari 1A:ssa kovilla 18,9 pisteen tehoilla, ja kävi jo viime kaudella kokeilemassa Korisliigaakin.

Vaikka Pyrinnön kotimaiset eivät ole mielestäni ihan nimekkäimmästä päästä, kaikki hoitavat ruutunsa yleensä hyvin ja Pyrintö taistellee tälläkin kaudella keskitason sijoituksista. Viime kaudella Pyrintö selvisi ylempään loppusarjaan, mutta pleijareissa tuli kuudennelta sijalta äkkiä seinä vastaan. Tärkein kotimainen nimi on heittokone Osku Heinonen, mutta minuutteja on luvassa myös Lassi Kilpiselle ja Tomas Pihlajamäelle ja etenkin heittovastuuta Valtteri Leppäselle, jotka kaikki ovat kelpo perusduunareita, unohtamatta tietenkään mainita Panu Peltokangasta, joka on vakiinnuttanut paikkansa Korisliigassa vuosien ajan ilman merkittävää tähtiloistoa oman ruutunsa hoitamalla.

Ulkomaalaisvahvistukset: Pyrinnön tyylinä on ollut jenkkienkin osalta usein jatkuvuus ainakin yhden jenkin osalta kuten Damon tai Gonzalves. Nyt Pyrintö lähtee viidellä jenkillä, joista yksi pelasi viime kaudella joukkueessa eli Ike Smith.

Airen Brooks: 197-senttinen peluri. Hyvät levypallotilastot yliopistosta, paras kausi 14,8pts/10,2reb ja koko yliopisto 15,4pts/7,2reb, mutta pelasi NCAAII-divisioonassa, joten taso ei siellä ihan niin korkea. Eurokokemus ja kovalla tasolla pelaaminen puuttuu, joten sinänsä arvoitus. Urheilullinen ja hyvä heittäjä.

LJ Thorpe: 196-senttinen takamies-laituri tulee yliopistosta, jossa pelannut viisi kautta. Europelien osalta siis rookie. Viimeisin kausi yliopiostossa hurjilla 19,3 pisteen keskiarvoilla kolmosten upotessa peräti 42,9% tarkkuudella. Osaa tehdä peliä ja auttamaan joukkuetta molemmissa kenttäpäädyissä. Rookie-statuksesta huolimatta sen verran vakuuttavat heittostatsit, että varmasti ihan kelpo jenkki.

Daytone Jennings: 206-senttinen ja 94 kiloinen laituri. Tulee kahden edellämainitun tavoin yliopistosta. Kakkosdivaria yliopistossa 14p/9,3reb päätöskaudellaan tahkonnut Jennings on erittäin vahva levypallopelaaja, ja voitti konferenssinsa levypallot hyökkäyspäässä ja oli kakkonen kokonaislevareissa. Pitkä ja urheilullinen, mutta kokemus Korisliiga-tasosta puuttuu.

Jaquan Lawrence: Pelannut niin ikään NCAAII:sta. Valittiin oman konferenssinsa parhaaksi puolustuspelaajaksi. Nopea hyökkäyspäässä ja osaa ajaa sekä heittoo keskimatkan hypäreitä ja myös tuo levypallovoimaa 206-senttisenä pelaajana. Tilastot päätöskaudelta 9pts/5reb/2ast eivät kuitenkaan näytä hyökkäyspäässä tällä tasolla mairittelevilta.

Ike Smith: Pyrintö sai kaivattua voimaa jenkkiosastoonsa kun viime kauden pistetilaston kolmonen liittyi viime hetken vahvistuksena joukkueeseen. Viime kaudella Smith napsi 21,4 pisteen keskiarvot ja on näillä näkymin Pyrinnön kovin pelaaja.

Pyrintö lähtee kauteen neljän rookie-jenkin voimin, jotka ovat tosin meritoituneet sarjoissaan hyvinä pelaajina. Potentiaalia on varmasti näissä jenkeissä, mutta nähtäväksi jää riittääkö tällä tasolla. Ike Smithin lisäys porukkaan vahvistaa rookiepainotteista joukkuetta merkittävästi.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Osku Heinonen ja Ike Smith

Yleisesti: Kotimainen osasto ei vilise tähtiä, mutta on pelannut pitkään yhdessä ja osoittanut toisinaan olevansa sitkeä vastus kelle tahansa. Jenkkiosasto on kokenut jossain määrin heikentymistä, sillä kaikki jenkit ovat suoraan yliopistosta ja suurin osa vielä kakkostasolta, mutta toisaalta ovat profiloituneet joukkueissaan isossa roolissa tähtipelaajiksi, joka varmasti kantaa myös astetta kovemmassa sarjassa. Pyrintö on vaikea ennakoida, sillä puhtaasti rosterin perusteella laittaisin heidät pari pykälää alemmaksi, mutta joukkue on vuodesta toiseen osoittanut että paperilla kaikki ei ole sitä miltä pelit näyttävät.

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Thorpe
  2. Heinonen
  3. Brooks
  4. Jennings
  5. Lawrence

9. Kobrat

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Kobrat lähtee kotimaisten osalta hyvin muuttumattomalla joukkueella. Uutena lisänä joukkueeseen on saatu Atte Perttu, mutta Perttu ei ole erityisten isojen peliminuuttien mies, jenkkinelikko on sen sijaan vaihtunut ja tilalle saatu neljä kovaa ukkoa. Kobrat jäi viime kaudella häntäpäähän, ja se pystyy nappionnistumisella taistelemaan playoffpaikasta tällä kaudella, mutta loukkaantumisten osuessa kohdalle joukkue taistellee sijoista 9-10.

Valmennus: Valmennusvastuun kantaa tänäkin vuonna Ville Turja, joka on jo tuttu näky penkin päästä, johon hyppäsi muutama kausi sitten pelaajan tontilta. Nebojsa Dimic toimii apuvalmentajana. Toistaiseksi Kobrat ei vielä menestykseen ole Turjan alaisuudessa yltänyt, mutta toissa kaudella päästiin kokeilemaan playoff-vauhtia.

Kotimainen osasto: Antto Nikkarinen jatkaa Kobrissa ja on joukkueen tärkein pelaaja, sillä pelin toimivuuden kannalta Nikkarisen onnistumiset ovat tärkeässä roolissa. Nikkarinen on yhä enemmän orientoitunut nimeomaan pelintekoon ja heittoyritysten määrä on toisinaan jäänyt hyvinkin pieneksi, mutta syöttömäärät ovat mukavia pelistä toiseen. Perusduunarit Juho Lehtoranta ja Jussi Turja ovat myös merkittävissä rooleissa, vaikkei tehot aina näykään pistesarakkeessa. Joukkueessa jatkaa myös viime kaudella Pyrinnöstä siirtynyt Justus Kilpinen ja ulkomaalaiset nimet omaavat, mutta suomalaisedustusta täydentävät Henry Boyd ja Chrysostom Chuwuma.

Nikkarisen takana suomalaiset eivät kuitenkana ole varsinaisia clutch-pelaajia, joten Kobrat jää tälläkin kaudella valitettavan kapeaksi, vaikka etenkin kotipeleissä väläyttelevät huippujoukkueitakin vastaan.

Ulkomaalaisvahvistukset: Ulkomaalaisvahvistukset on usein Lapualla ollut kovaa tasoa, ja heillä onkin ollut valtava rooli joukkueen voittotilin kartuttamisessa ja scoraamisessa. Niin tälläkin kaudella.

KJ Jackson: Romanian liigassa kaksi kautta meritoitunut Jackson on 188-senttinen ja 82-kiloinen vauhdikas pelaaja, joka on viime kaudella Kobrissa pisteitä takoneen Korisliigan pistekuninkuuden voittaneen Christian Luteten entinen seurakaveri. Viime kaudella Steaua Bukarestissa Jackson takoi 15p/3,5reb/4,5ast/2stl keskiarvot, eli monipuolisesta takamiehestä on kyse, ja varmasti kuuluu jo roolinsa vuoksi sarjan kärkipäähän pistemäärissä.

Denzel Livingston: Kokenut 193-senttinen laituri. Kaksi edellistä kautta Georgian liigassa. Viime kausi kovilla tehoilla 17,8pts/8,5reb/2,9ast/1,8stl/1,2blk. Yliopistossa aikanaan päätöskaudellaan koko NCAA:n pistetilaston vitonen 21,2 keskiarvolla. Pelannut myös kovatasoista Israelin liigaa. Hyvä puolustaja ja levypallopelaaja ja kuten tilastot näyttää monipuolinen

Danny Pippen: 206-senttinen iso laitahyökkääjä joka napsi yliopistossa päätöskaudellaan kovat tehot 19,3pts/8,7reb/2,8ast/1,3blk. Pelasi viime kaudella kovaa Kreikan liigaa, mutta siellä visiitti jäi lyhyeksi. Vaikuttaa silti erinomaiselta vahvistukselta.

Eric Adams Jr.: 203-senttinen sentteri, joka kärsinyt pari viimeisintä kautta loukkaantumisista, mutta nyt taas täydessä pelikunnossa. Pelasi kaksi kautta Sveitsissä, viime kaudella 9,6pts/5,6reb keskiarvoilla. Ennen tätä pelasi suunnilleen Korisliigan tasoisessa Ruotsin sarjassa ja voitti siellä mestaruudenkin. Ruotsissa tilastot 11,1pts/8,6reb/1,2ast/1,2stl ja levypallotilaston neljäs sija kertovat etenkin vahvasta korinaluspelaamisesta. Hyvä scriinaaja ja korille rullaaja ja monipuolinen pakkipäässä.

Kaiken kaikkiaan Kobrien jenkkinelikko on jopa sarjan vakuuttavin ja tulevat varmasti olemaan kärkipäässä monessa tilastokategoriassa ja pelaamaan isoja minuutteja.

Yleisesti: Karhun ohella jopa sarjan kovimman jenkkinelikon omaavan Kobrien haavoittuvuus on kotimaisen osaston kapeus ja huippujenkeistä huolimatta taistelu ylemmässä jatkosarjassa jäänee haaveeksi. Playoffpaikkaan Kobrilla on kuitenkin kaikki saumat.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Antto Nikkarinen ja KJ Jackson

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Nikkarinen
  2. KJ Jackson
  3. Livingston
  4. Pippen
  5. Adams Jr.

10. Kouvot

Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic
Site general layout graphic

Viime kauden runkosarjan kakkonen Kouvot kärsi yllättävänkin tappion peliään reilusti parantaneelle Katajalle ja mitalipelit jäivät haaveeksi. Uuteen kauteen Kouvot lähtee haastavista lähtökohdista. Isossa pelintekovastuussa ollut Tuomas Hirvonen siirtyi Katajaan ja ison pään lukko, järkälemäinen Hannes Pöllä on ainakin marraskuulle sivussa. Lisähuolia Jyri Lehtosen koutsaama joukkue sai kun myös Henri Permanto loukkaantui pahemmin ja jenkkivahvistukseksi kaavailtu John Meeks lähti henkilökohtaisten syiden takia takaisin jenkkeihin. Uusia suomalaisvahvistuksia joukkueessa ei näyttäisi olevan joten Jyrillä riittää siis haastetta kerrakseen, mikäli voittoja halutaan kerryttää myös syyskaudella tasaiseen tahtiin.

Valmennus: Valmennuksesta vastuuta kantaa kenties Korisliigan kovin koutsi Jyri Lehtonen, joka on pelaajauransa jälkeen meritoitunut erittäin hyvänä joukkueen päällikkönä. Jyrillä riittää taktista osaamista esimerkiksi mismatchien hyödyntämiseen ja myös auktoriteettia. Pelaajat kuuntelee häntä ja peli sujuu yleensä kehnommallakin rosterilla mallikkaasti.

Kotimainen osasto: Kotimainen osasto on melko kapea huippupelaajien osalta. Kouvojen kotimaiset on aina profiloituneet kovina taistelijoina, jotka eivät anna mitään ilmaiseksi ja selkeä ei taivu altavastaaja-asemassakaan. Joukkue siis taistelee ja harvemmin ottaa kunnolla selkäänsä. Kotimaisista pelaajista 211-senttinen ja 123-kiloinen Hannes Pöllä on kovin yksittäinen tekijä, mutta hän aloittaa tosiaan kauden lasaretin puolelta. Henri Permanto on tämän hetken Kouvo-joukkueessa mielestäni toiseksi merkittävin pelaaja, mutta hänkin loukkaantui.

Muista pelaajista Ilmari Toikkanen on sentterin tontilla kerännyt kelpo suorituksia viime kausina ja kovaa taistelua luvassa myös Teemu Kristeriltä, Joel Mäntyseltä, Aarni Korkiatuvalta ja Emil Uotilalta , mutta toistaiseksi nämä pelaajat eivät vielä merkittävästi parrasvaloissa ole loistaneet.

Ulkomaalaisvahvistukset: Ulkomaalaisvahvistuksista Deshon Taylor antoi jo viime kaudella näyttöjä Kouvoissa, mutta siirtyi kesken kauden Unkariin. Muut pelaajat ovat Kouvot-ringissä uusia tuttavuuksia.

Deshon Taylor: 188-senttinen Taylor pelasi viime kaudella 13 ottelua Kouvoissa 17pts/3,9reb/3ast/2stl tehoilla, eli hyvä scoraaja kyseessä. Käytti ulkomaanoptionsa ja siirtyi Unkariin, jossa tehot 12,91pts/2,84reb/1,78ast. Jyri Lehtonen kuvaa Tayloria sarjan parhaaksi takamiesten puolustajaksi ja parantaa joukkuetovereiden peliä ja pidetty pelaaja. Pelannut aiemmin Australiassa, Uudessa-Seellannissa ja NCAA:ssa kovilla tehoilla ja on yksi sarjan parhaimmistoa ja Kouvojen selkeästi tärkein pelaaja.

Quan Jackson: 193-senttinen rookie, jolla takana 5 kautta yliopistossa. Takamiehen tontilla päätöskaudella syntyi tehot 11,9pts/5,9reb/2,0ast/2,3stl, joten melko vikkelältä kaverilta vaikuttaa riistojen ja levypallojen perusteella. Hyvä puolustaja, ja rankattu keväällä valmistuneiden ryhmän yhdeksi parhaista puolustajista koko maassa. Varmasti rookie-statuksesta huolimatta Kouvoille vahvistus.

Austin Butler: Quan Jacksonin tavoin viisi kautta kahdessa eri yliopistossa takana ja rookie ammattilaistasolla. Kaiken kaikkiaan yliopiston keskiarvoiksi jäi 12,2pts/5,2reb/1,7ast/1,2stl ja komosten osumistarkkuus 37%. Päätöskaudella ennen viidettä ylimääräistä kautta tehot olivat selkeästi keskiarvoja paremmat 16,1pts/8,8reb/1,6stl ja 46% kolmostarkkuus ja viitoskaudella 12,7pts/6,0reb/1,5ast. 196-senttinen takamies kerää huomattavia levypallomääriä ja heittää tarkasti kolmosia. Vaikuttaa lupaavalta rookielta Jacksonin tavoin.

John Meeks: Meeksin tilanne epäselvä, että palaako vielä takaisin. Meeks on myös rookie ja pelasi päätöskaudellaan yliopistossa 14,2pts/4,7reb/2,4ast keskiarvoilla.

Yleisesti: Kouvot lähtee kauteen ilman kahta parasta suomalaista, ja ilmeisesti Henri Permanto on sivussa pitkään ja Hannes Pölläkin alkukauden. Suomalaisosasto onkin moneen muuhun joukkueeseen nähden jo ennestään kapeahko ja loukkaantumisten myötä melko heikon oloinen.

Jenkit vaikuttavat hyviltä, mutta sielläkin on toistaiseksi yhden jenkin tasoitus, ja kaksi jenkeistä on rookieita. Jyri on kylläkin saanut pelaajansa pelaamaan hyvin ja en usko että näihin jenkkeihin peli kaatuu, mutta rosterin kapeuden vuoksi Kouvot saa ylisuorittaa kovasti, että paikka playoffeissa aukeaa.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Hannes Pöllä ja Deshon Taylor

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Taylor
  2. Butler
  3. Jackson
  4. Meeks?
  5. Pöllä

11. Tapiolan Honka

Site general layout graphic

Honka nousi täksi kaudeksi takaisin Korisliigaan Biisonien tilalle, ja lähtee kauteen tietynlaisena mustana hevosena. Aivan heittopussista ei voitane puhua, ja kaiken mennessä nappiin joukkue saattaa taistella jopa playoff-paikasta, mutta todennäköisesti alemmassa loppusarjassa ja kamppailussa putoamista vastaan melko kokemattoman ja kapean jenkkiosaston vuoksi, vaikka onkin saanut haalittua kovia kotimaisia nimiä.

Valmennus: Honkaa valmentaa Aapo Heinonen, joka on kuulunut Hongan valmennusrinkiin jo pitempään ja tuoreimpana meriittinä toki sarjanousu viime kauden päätteeksi divarista päävalmentajana kohti kirkkaampia valoja. Pelaajille tuttu valmentaja auttaa varmasti yhtenäisyyden muodostumisessa, mutta nähtäväksi jää pureeko Heinosen kuviot Korisliigassa.

Kotimainen osasto: Kuten ylläolevassa joukkuekuvassa näkyy, on pelaajalistalla paljon nuoria Hongan omia kasvatteja, jotka eivät kaikki pelaavaan rosteriin mahdu. Viime kauden kotimaisista suurinta viittaa harteillaan kantoivat Alvar Peltoniemi, Riku Korhonen, Matias Rissanen ja Aamos Laavainen. Peltoniemi siirtyi yliopistoon NCAA2-tasolle, mutta kolme muuta jatkavat Hongassa, ja uskoisin että etenkin näille on luvassa myös jonkun verran Korisliiga-minuutteja. Honka sai myös paluumuuttajia Topi Halmeen ja Eetu Villan liityttyä joukkueeseen

Pelkkä viime kauden kotimainen osasto ei millään riittäisi, mutta tilalle onkin saatu kovia nimiä konkariosastolta. Seagullsissa viime kaudet ahkeroinut entinen susijengi-sentteri Tuukka Kotti on näistä varmasti nimekkäin. Taidot on varmasti tallella, mutta nouseeko 41-vuotiaan konkarin jalka enää entiseen malliin. Roolia joukkueessa on varmasti tarjolla pelillisten avujen lisäksi valmennuksen tukena.

Toinen Susijengissäkin nähty kova nimi on Carl ”Kalle” Lindbom, joka palaa kasvattajaseuraansa, ja on kotimaisen osaston tärkein nimi. Katajassa useamman kauden kokemusta kerännyt Valtteri Mervola on väläytellyt yksittäisissä peleissä jo viime kausina, ja luvassa on varmasti myös Mervolalle aiempaa isompaa viittaa.

Viimeisimpänä lisäyksenä (ei näy vielä joukkuekuvassa) liittyy Saksasta kotimaahan palannut Max Besselink, joka veti viime kauden Nokialla 11,7 pisteen keskiarvoilla, ja viimeistään Besselinkin saapuminen joukkueeseen tekee kotimaisesta osastosta myös kokemuksen osalta tarpeeksi leveän taistelemaan playoff-paikoista.

Ulkomaalaisvahvistukset: Kirjoitushetkellä Hongalta löytyy vain kolme jenkkivahvistusta, joiden rooli on varmasti todella tärkeä erittäin nuoressa Hongan joukkueessa. Ulkomaalaiset jättä kuitenkin isoja kysymysmerkkejä menestysmahdollisuuksien kannalta, sillä Honka antaa jo määrässä tasoitusta, samoin kokemuksessa.

Khalyl Waters: 196-senttinen rookie, joka hyvä kaaripuolustaja. Viimeisin kausi yliopistossa tuotti 7,2 pisteen ja 2,1 levypallon keskiarvot, joten lähtökohtaisesti ei niitä vahvimpia jenkkejä.

Malcolm Duvivier: Kanadalainen kakkospaikan pelaaja. Ensimmäinen kausi Euroopassa, kokemusta Kanadan kesäsarjasta, jossa viime kaudella 10,9pts/4reb/2,4ast. Pelannut sarjoissa tulevien NBA-miestenkin kanssa. Hyökkäyspäässä kova ajamaan ja hyvä heittämään. Varmasti Hongan parhaita pistemiehiä, mutta jäänee kovassa jenkkikamppailussa monen muun joukkueen jenkkien jalkoihin.

Adrien ”AJ” Lawson: Pystyy pelaamaan useita pelipaikkoja, ja varmasti Hongassa on luvassa pelintekijän tonttia. Rookie-kausi, eli takana vain kokemusta yliopistosta, jossa ollut kohtuu hyvä syöttäjä.

Ulkomaalaisosasto vaikuttaa kokemattomalta, ja saattaa olla kompastuskivi, mikäli Honka hamuaa kahdeksan joukkoon.

Yleisesti: Honka on saanut nimekkään joukkueen parin Susijengi-konkarin liityttyä porukkaan. Jenkit vaikuttavat kuitenkin lähtökohtaisesti turhan kokemattomilta ja tilastollisesti aika heikoilta ja kun Tuukka Kotillakin alkaa ikää tulla johtaen minuuttien vähenemiseen , joten playoffit saattavat kaikesta huolimatta olla liian iso pala kakkua. Potentiaalia joukkueella kuitenkin on kiusata vahvempiaan.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Carl Lindbom ja Malolc Duvivier

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Mervola
  2. Lawson
  3. Duvivier
  4. Besselink
  5. Lindbom

12. Korihait

Site general layout graphic

Korihait on vuodesta toiseen välttänyt putoamispeikon, ja tälläkin kaudella joukkue on pakko laittaa sarjan hännille ennakoissa, sillä etenkin kotimainen osasto Bojanin takana on pääosin nuori ja melko kokematon ja jenkit eivät vaikuta huipputekijöiltä.

Korihait otti viime kaudella jopa piristävänkin voittorunin juuri silloin kun näytti, että joukkuetta ei pelasta enää mikään ja se kampesikin kauden päätöksessä Biisoneita vastaan ohi ns. kuolemanpelissä, jonka häviäjä tippui divariin.

Valmennus: Korihaita valmentaa Tero Vasell, jolta löytyy jonkun verran Korisliigakokemusta valmentajana, mm. BC Nokian penkin päästä. Apuvalmentajana Setumo Bodibe. Korihaiden valmennukseen Vasell on uusi tuttavuus, sillä usein valmennuksesta on vastannut Jarno Nikula ja välillä valmentaja vaihtunut kesken kauden, joten mielenkiintoista nähdä, mitä Vasell saa tuotua Korihaiden peliin.

Kotimainen osasto: Bojan Sarcevic on jo tietynlainen takamieslegenda Korisliigassa, ja hänen arvonsa joukkueelle on kiistaton. Koko joukkue pelaa paremmin, kun Bojan on mukana. Syöttää ja scoraa. Korihait menetti Atte Pertun ja Sebastian Lindbergin ja tilalle saatiin puolustuspään erikoismies ja taistelija Joni Herrala KTP:sta ja isompaa roolia hakeva Trey Niemi Vilppaasta. Isossa päässä Korihait sai DivariA:n puolelta kovan tekijän, kun Korisliigassa useita kausia sitten nähty Mikael Aalto palaa pääsarjaan. Aallon tehot olivat viime kaudella 22,5 pist, 11,9 lev, 1,8 s ja samaa nähtiin myös aiemmalla kaudella, joten ehdottomasti tärkeä tekijä korin alla.

Aalto-Sarcevic-Herrala on Korisliigan kokeneempaa kaartia ja Trey Niemikin on vielä kohtuu nuorena pelaajana tietynlainen konkari tähän sarjaan. Konkareista pitää mainita vielä Manuel Barnes, jolla on jo pitkä ura takana, divarissa kovilla tehoilla mutta liigassa pienillä pistemäärillä.

Muut pelaajat ovat pääosin Korihaiden omaa tuotantoa ja pelanneet hieman pienemmillä tehoilla, mutta saavat varmasti minuutteja hekin hajanaisesti.

Ulkomaalaisvahvistukset: Ulkomaalaisvahvistukset ovat varmasti isossa roolissa tälläkin kaudella, ja tekevät tasoonsa nähden kovempia pistemääriä isojen minuuttiensa ja Bojanin avulla. Mitään huippujenkkejä ei kuitenkaan ole tällä kaudella luvassa, pari rookieta ja pari kokeneempaa.

Prince Oduro: Odurolla on vyöllään maailmanmestaruus junioreiden MM-kisoista Kanadan riveissä. Sentterin tontilla operoiva Oduro on lähes rookie, jonka pistekeskiarvot yliopiston päätöskaudella 5,1pts/4,0reb 21min peliajalla. Tämän jälkeen ehti pelata toukokuusta lähtien CEBL-sarjaa Kanadassa 5,4 pisteen ja 4,6 levypallon keskiarvolla. Tuo voimaa korin alle, mutta ei vaikuta scoraajalta.

Nick Stampley: Stampley on rookie, jolla toisiksi viimeiseltä kaudelta hyvät keskiarvot 12,6pts/7,0reb/0,8ast, mutta päätöskaudella pistää silmään vain 3,7pts/3,0reb/0,5ast tehot 31 ottelussa, joka johtuu pienentyneestä roolista joukkueen ajaessa sisään uusia pelaajia. Isommassa roolissa kuitenkin vahva levypallopelaaja ja kunnostautunut puolustuspäässä ja torjujana.

Grant Audu: Kanadalais-nigerialainen laituri, joka on rookie. Pelannut Kanadan yliopistosarjassa, jossa päätöskaudella tehot 17,1pts/4,2reb/1,8ast/1,1stl ja pääsi All Canada West First Team-tähdistöjoukkueeseen. 53,4% pelitilanneheitot, 36,1% kolkit ja 72,7% vaparit. Osaa ajaa ja syöttää kaarelle ja hyvä pakissa. Tilastollisesti hyvä scoraaja, mutta onko Kanadan yliopistosarja tarpeeksi hyvä meriitti. Varmasti isosti roolia Korihaissa kuitenkin.

Quin Cooper: Korihaiden jenkeistä selkeästi kokenein, ja uskon että tulee olemaan joukkueen paras scoraaja. Kokemusta löytyy Palestiinasta, USA:sta, Maltalta, Saksan aluesarjoista, Albaniasta ja viimeisimmän kauden osalta Hollannista. 197-senttinen laituri teki viike kaudella 10,9 pistettä peliä kohden ja upotti kolkkeja peräti 46% tarkkuudella, eli erittäin kovasta heittäjästä kyse. Muillakin kausilla isoilla heittomäärillä yli 40% tarkkuudet. Hollannin sarja ei ole huono, joten vaikuttaa Korihaille hyvältä vahvistukselta.

Yleisesti: Kotimaisen osaston osalta Sarcevicin takana on sen verran vähän pisteidentekovoimaa, ja jenkit osittain aika kokeneita, vaikkakin yliopistossa ihan lupaavia tehoja tehneitä, että Korihait on rosterinsa puolesta jälleen ennakoitava hännille. En valita jos olen tässä väärässä, sillä joukkue on vuodesta toiseen osoittanut kuuluvansa Korisliigaan.

Tärkein kotimainen ja ulkomaalaisvahvistus: Bojan Sarcevic ja Quin Cooper

Mahdollinen avausviisikko pelipaikoittain (1-2 takamiehet 3-4 laiturit 5:sentteri):

  1. Sarcevic
  2. Cooper
  3. Audu
  4. Stampley
  5. Oduro
3

Vastaa