(Käyttäjän blogi vol 4 ensimmäinen kirjoitus joka editoinnin myötä siirtyi pois aikajärjestyksestä.)
Kopioin tähän naisten kisojen kevyen ennakon. Ihan vaan muutama sananen Suomen joukkueesta ja omasta valmistautumisesta ja vähän vanhojen muisteluakin. Lentopallon naisten EM-kisat alkaa perjantaina ja kestää reilut pari viikkoa, tosin suomalaiset lähtee kotimatkalle jo ensi viikon keskiviikkona. Alkusarjat pelataan neljässä maassa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa ja Turkissa missä Suomi pelaa. Suomi on mukana ensimmäisen kerran 30 vuoteen, asiaa kyllä helpotti se, että mukana nyt ensimmäisen kerran 24 joukkuetta. Suomi on Euroopan rankingin 19. joten sen puolestakin kuuluu mukaan. Edellä olevista joukkueista yksi eli Tsekki (10.) ei ole täällä kun oli Suomen karsintalohkossa.
Alkulohkoissa on kuusi joukkuetta jotka pelaa yksinkertaisen sarjan nopeaan rytmiin ja neljä parasta pääsee pudotuspeleihin. Suomen lohkon muista joukkueista Kreikka (28.) on heikoin, se pitäisi voittaa minimissään jotta kehtaavat tulla kotiin. Suomen päävastustaja ennakkoon on Ranska (16.). Kahdella voitolla mennään jatkoon jos ei aivan ihmeellisiä ristiinpelaamisia tule. Joukkueen tavoite on tietenkin jatkopaikka, se on mahdollinen mutta ei helppo. Lohkon kolme muuta maata ovat selvästi kovempia. Serbia on puolustava Euroopan ja Maailmanmestari, Turkki (5.) edellisten kisojen pronssijoukkue ja kotietukin on varmaan suuri. Hieman noita heikompi on Bulgaria (8.) mutta sekin on kokenut arvokisakävijä, yleensä pääsee MM-kisoihin ja Olympialaisiinkin. Hyvänä päivänä ehkä järkytettävissä mutta tuskin voitettavissa.
Olen seurannut maajoukkueen tekemisiä tarkemmin vain tämän vuoden puolella. Toki viime vuonna tuli seurattua ja jännitettyä ja vähän pelattuakin sen pääsyä kisoihin. Tämän vuoden maaotteluja vähän enemmän, varmaan sen takia kun viime kaudella tuli uppouduttua Mestaruusliigaan yllättävänkin syvälle ja siitä oli lyhyt matka maajoukkueeseen koska paljon samoja pelaajia. Tosin loppuvaiheessa joukkueeseen kerääntyi muualla pelanneita koko ajan lisää niin että kisajoukkueessa on vain neljä koko viime kauden liigassa pelanneita ja kaksi osan kautta pelanneita. Aloitus-seitsikossa noita lienee 0 tai 1. Tämä tietenkin normaalia muissakin maajoukkueissa. Matkalla Turkkiin tärkeä harjoituspelijakso oli Kultainen Liiga alkukesästä. Siinä oli kuusi peliä joista kaksi näin livenä ja loput Ruudusta. Nuo ei mennyt kovin hyvin, voitot ainoastaan azereista jolta puuttui tähtipelaaja. Nyt viikonloppuna pelattiin kolme harjoituspeliä Slovakiaa (16.) vastaan joista ei valitettavasti ole kuvaa saatavilla, olisi ollut mukava nähdä viimeiset ennen kisoja, varsinkin kun joukkueessa pari pelaajaa jotka liittyivät ryhmään kesällä enkä ole nähnyt heidän pelaamistaan koskaan. Tosin eihän tällä väliä, jos ovat avauksessa ovat parempia kuin ne jotka olen nähnyt. Noista peleistä Suomi voitti yhden.
Muutama sananen pelaajista. Joukkueen pitkäaikainen runkopelaaja ja kapteeni Pauliina Vilponen pelasi joukkueen kisoihin mutta teki raukkamaisen tempun eikä lähtenyt sinne häviämään vaan lopetti. Häntä ei siis nähdä kentällä mutta ääntä voi kuulla YLEn lähetyksessä missä hän on kommentaattorina. Tavallaan hänen tilalleen tuli projekti Saara Esko eli kokenut korvattiin vielä kokeneemmalla tai ainakin vanhemmalla. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu kun melkein 10 vuotta pois ollut (äitiyslomalla, alasarjapelejä) haastettiin harjoittelemaan vajaa vuosi tosissaan ja niin vaan hän on kisajoukkueessa. Tämä lienee ainutlaatuista Suomessa, ehkä maailmassakin. Mieleen tulee talviurheilusta Ahonen ja Manninen mutta heidän taukonsa oli paljon lyhempi. Joukkueurheilu toki vähän eri asiakin, siinä voi olla avuksi pienemmälläkin peliajalla. Tosin Esko on pelannut täysiä pelejä, tällä viikollakin kaksi peräkkäisinä iltoina. Futiksessa puhutaan, että kolmikymppisillä on jo vaikeampaa palautua miten sitten nelikymppisillä? Pakko tuon on vaikuttaa, lentopallossa rasitus erilainen eli räjähtäviä suorituksia, hyppyjä ja iskuja, palautuminen varmasti nopeampaa kuin kestävyyssuorituksessa mutta rajansa kaikella. Saara o.s. Loikkanen on itselleni ”tuttu” jo kaukaa historiasta sillä hän aloitti liigassa 15-vuotiaana OrPossa ja se voitti silloin ensimmäisen ja varmaan viimeisen Suomen mestaruutensa. Sivuhuomautuksena tuossa joukkueessa oli toinenkin tuleva tähti Riikka Lehtonen joka on jatkanut viime vuosina uraansa beach volleyssa ja oli vielä tänä kesä EM-kisoissa yli nelikymppisenä mutta hän ei ole pitänyt missään vaiheessa taukoa. Tasaisen laitahyökkääjä ryhmän muut nimet ovat Kokkonen ja Riikilä joilla ikää yhteensä saman verran kuin Eskolla. Lisäksi viimeisenä ryhmään liittynyt loukkaantumisesta toipunut Kosonen ja viimeisenä ja hyökkääjistä vähäisimpänä Karhu (178cm).
Hyökkäyksen tärkein palanen ja korvaamattomin on hakkuri Korhonen. Hän on tainnut pelata kesän maaotteluissa lähes jokaisen peliminuutin. Myös loukkaantumisesta toipuva eikä omien sanojensa mukaan aivan 100% vielä. Joukkueessa ei edes ole toista hakkuria, näistä taitaa olla puute. Hakkurin toimenkuva poikkeaa laitahyökkääjästä siten ettei osallistu aloitusten vastaanottoon. Laiturit korvaa tarvittaessa, toivottavasti ei tarvita, Suomi ei kestä Korhosen loukkaantumista.
Keskitorjujat (ja -hyökkääjät) kapteeni ja joukkueen pisin pelaaja Pihlajamäki (194cm), Laakkonen, Madsen ja Czakan. Aika tasaista ryhmää tämäkin. Madsen erottuu räväkimpänä ja tatuoiduimpana, hyvä hengen nostattaja varsinkin jos onnistuu. Näiden tehtävähan on torjunnan johtaminen ja hyökkäys patereilla ja satasilla.
Liberoina pelasi Kultaisessa liigassa Sievänen ja Hämäläinen jopa niin että heitä vaihdeltiin koko ajan sen mukaan kummalla oli syöttö mutta jälkimmäinen korvattiin viime hetkillä Koskelolla joka lienee ykköslibero. En tiedä mitä pihtasi tulonsa kanssa, ei kai ollut loukkaantuneena, ehkä vaan tinkasi päivärahasta.
Mainitaan vielä joukkueen sydän eli passari ja se on Alanko. Hänen loukkaantumistaankaan ei joukkue taitaisi kestää, Kylmäaho pelasi yhden pelin Slovakiassa ja raporttien mukaan ihan hyvin mutta vaatii hyviä nostoja ja niitähän ei välttämättä tule kun huippujoukkueet alkaa iskemään toinen toistaan vaikeampia aloituksia.