Ei ollut alun perin tarkoitus, mutta avataan nyt blogi sellaisille teksteille, joita kehtaa edes nimimerkin takaa kirjoittaa.
Itse asiassa tämänkin olin kirjoittanut jo viikko tai pari sitten, joten voi olla, että jotain on tapahtunut, mutta en ihmeempiä ole huomannut. Lähinnä Zach Werenskin, Mitch Marnerin, Jared Spurgeonin ja Charlie McAvoyn sopimukset ja Winnipegin aloittamat Pyhän Patrikin karkkirahoilla tunnustelut. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Patrikille pitäisi maksaa vähintään 15 miljoonaa kaudesta, jolla saa Fortniteen Season 11:n, kuin myös IS:n kommenttikentän sekä Blake Wheelerin ja Mark Scheifelen hiljaiseksi.
Yritän muutaman kerran viikossa kirjoittaa jonkun keskimittaisen tekstin jääkiekosta – lähinnä NHL:stä tai tenniksestä, josta pitää kyllä vähän muistia virkistää, mutta aloitetaan tällä.
Järjestyksessään 103:s tai pilkkua raapien 102:s pelattava NHL-kausi käynnistyy lokakuun toisena päivänä paikallista aikaa.
Ensimmäiset ottelut ja päivät ovat aina kiinnostavia moneltakin kantilta katsottuna, mutta joinain poimintoina mainittakoon toki kahden edelliskauden mestarien, St. Louis Bluesin ja Washington Capitalsin kohtaaminen heti avauspäivänä. New York Rangersin ja Winnipeg Jetsin keskinäinen, joista tietysti jälkimmäisen joukkueen suurimman suomalaistähden sopimusneuvottelut ovat tässä vaiheessa kesken. Nostettakoon esille myös Tshekissä pelattava Chicago Blackhawks vastaan Philadelphia Flyers, sekä suomalaisittain mielenkiintoinen Montreal Canadiens vastaan Carolina Hurricanes. Ohjelmassa on toki perinteisesti myös kanadalaisjoukkueiden keskinäisiä heti alkupäiville.
Tätä ennen pelataan totta kai reilun sadan ottelun verran – jo alkaneita harjoituspelejä niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopankin puolella. Ne ovat mielenkiintoisia pelejä, sisältävät hieman erilaisia kokoonpanoja sekä ketjukoostumuksia sekä jokavuotista jännitystä, että ketä joukkueesta pudotetaan pois lokakuun lähestyessä. Mitään suurempia johtopäätöksiä näistä ei ole tapana tehdä, eikä myöskään vedonlyöntiä kovin vakavasti ottaen.
Jako neljään
Erilaisia vetokohteita löytyy valtava määrä kauden kynnyksellä, kun voidaan pelata mestarien lisäksi eri pelaajien pistemääriä, joukkueiden pistemääriä, pääseekö joukkue x pudotuspeleihin, pelaaja x vs. pelaaja x pistemääriä, pelaajien maalimääriä ja niin edelleen.
Mestarisuosikit ovat näin ulkomuistista aika perinteisiä. Joitain muutoksia siellä tietysti aina tapahtuu ja lisäksi vuosittain joku hyppää yllättävänkin korkealle, joista muistuu mieleen esimerkiksi Edmonton Oilersin ja Toronto Maple Leafsin hehkutus. Näistä toki jälkimmäinen ansaitustikin. Nyt Oilers on palannut kertoimissa pikemminkin enemmän häntäpäähän, kun muutama supertähti muuten varsin keskinkertaisessa, kärjistetysti ehkäpä sitä todellista messiercrosbytoewssakicyzerman -tason kapteeniakin kaipaavassa joukkueessa ei riitä alkuunkaan.
Katsotaan tämän otsikon alle joukkueita ikään kuin neljässä erilaisessa ryhmässä – ykkössuosikki, suurimmat haastajat – mukana se todennäköinen mestarijoukkue, kaikki on mahdollista -porukka ja ei-takuulla-mestari -ryhmä.
Ykkössuosikkina – kertoimien puolesta ylivoimaisena sellaisena on vähemmän yllättäen Tampa Bay Lightning. Lähes tulkoon takuuvarma suorittaja runkosarjassa, joka kenties vielä varustelee joukkuettaan hieman hyökkäyspäätäkin uhraten. Mielestämme he ovat ykkössuosikin paikkansa ansainneet, vaikka viime keväänä tylysti kävikin niin itse joukkueelle kuin sen suurimmalle tähdellekin. Aina viihdyttävä joukkue, jota kelpaa katsella, vaikka muuten runkosarja menisikin suomalaisia seuraten. Ei kuitenkaan pitäisi olla näin selkeä ykkönen pudotuspelit huomioon ottaen – eikö me jo aiemmasta opittu jotain.
Lightningia seuraa sitten sellainen noin kymmenen, ehkä vähän useammankin joukkueen tasaisempi nippu, joista toki alemmat joukkueet eivät kuitenkaan ole ihan samalla viivalla ylempien kanssa, mutta pistetään ne nyt kaikki samaan vertailuun. Näistä joukkueista löytyy tukku kestomenestyjiä niin runkosarjasta, pudotuspeleistä kuin myös tärkeimpänä niitä viime vuosien mestareitakin.
Jos joitakin täytyy nostaa esille, niin ehdottomasti Dallas Stars. Kyseinen joukkue oli pitkään – sanotaan viimeisen viiden vuoden otannalla vähintäänkin niitä kuuluisia mustia hevosia kauteen lähtiessä, jos nyt ei suurimpia suosikkeja. Starsille iskettin viihdyttävän joukkueen leima, joka nostaa katsojilla testosteronitasot viitearvoonsa ja aiheuttaa toisinaan valmentajille ja vedonlyöjille ennenaikaista harmaantumista innokkaalla hyökkäyspelillään ja puolustuksen koomailuineen. Tämän sai esimerkiksi silloiset suomalaiset maalivahditkin kokea. Yllätyksiä tapahtuu lähes vuosittain, mutta jo viime keväänä Stars oli se joukkue, joka laittoi Bluesin tiukimmille ja nyt ennakkokaavailuissakin sen voi sanoa erottuvan positiivisesti tässä ”pääjoukossa”.
Toronto Maple Leafsilta sopii odottaa jälleen hyvää vuotta, kun tärkeimmät jatkosopimuksetkin ovat nyt rustattu, mutta myös San Jose Sharks on mielenkiintoinen, joka voi tarjoille lajia seuraaville lähes mitä tahansa. Joe Pavelskin kaltaisen pelaajan siirto äsken mainittuun Dallasiin on äkkiseltään heille (Dallasille) suuri plussa, mutta samalla se voi avata Sharks-leirissä tien auki useammallekin pelaajalle. Sharks on edelleen laatunippu.
Tavallista korkeammalle listalla on sijoittunut myös Colorado Avalanche ja Florida Panthers. Avalanche on väläyttänyt jo aiemmin ja sitä hehkuttavat oikeatkin asiantuntijat. Panthers taas avasi lompakkonsa sen verran, että pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi tässä vaiheessa jo melkeinpä katastrofi. Avalanchen tilanne on tietysti vielä vähän auki kuten tiedämme.
Sitten jos mennään ”kolmanteen ryhmään”, niin tiivistettäköön se muotoon; ”kaikki on mahdollista, kun katsoo edes muutamaa edellistä kevättä”. Eli täältäkin voi aivan hyvin löytyä se tuleva Stanley Cupia nostava joukkue.
Chicago Blackhawksia on hyvin vaikea laskea vieläkään laskuista pois. Ehkä se uusi tuleminen vaatisi toisen tai sen Panthersin peräsimeen siirtyneen kaltaisen valmentajan, mutta tuossa joukkueessa on edelleenkin hirvittävän suuri kokemus voittamisesta.
Toisena mainittakoon New Jersey Devils, joka on ollut pitkin kesää ostotuulella ja toki vuoden 2019 ykkösvarauskin sinne meni. Devilsilla on sellaista vähän Jarmo Kekäläisen viime kaudella näyttämää all in -periaatetta näkyvissä. Todella mielenkiintoinen joukkue ja sitä lisää toki entisestään Jack Hughesin ja Kaapo Kakon vertailu pelillisten kuin myös maantieteellisen sijantinsa vuoksi. Jos homma menee vihkoon, niin sitä ja sen aiheuttamia seurauksia on täältä ruudun takaa mielenkiintoista seurata.
Nostettakoon esille myös se Edmonton Oilers. Ehkäpä sellainen pienoinen 2010-luvun vitsi, mutta hymy on ennenkin hyytynyt näiden omien ennen kautta kirjoitettujen viisastelujen osoittauduttua täysin vääriksi. Joukkueen mielenkiintoisimpana vahvistuksena voisi pitää Ken Hollandia, joka aloitti Detroit Red Wingsin toimistolla joskus pikkuisen toisen maailmansodan jälkeen ja starttaa nyt ensimmäisen kautensa Edmontonissa. Kaikki ei välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla, mutta jos on kerran ollut suurena osana Red Wingsin kaltaisen menestystarinaa, niin kannattaa katsoa tämä kortti tälläkin kertaa maltilla.
Sitten jos tullaan aivan pohjalle, joista ei kerta kaikkiaan pysty näkemään tulevaa voittajajoukkuetta, niin näihin kuuluvat Anaheim Ducks, Los Angeles Kings, äsken mainittu Red Wings, sekä Ottawa Senators. Hieman ylempää voitaisiin varastaa vielä esimerkiksi Ralph Kruegerin luotsaama Buffalo Sabres ja joka kantilta katsottuna menestystä tarvitseva Arizona Coyotes, mutta painotetaan nyt näitä neljää ensimmäistä.
Näiltä joukkueilta voidaan toki odotella positiivisia yllätyksiä ja varsinkin Senatorsille kaikki muu kuin viimeinen tai toiseksi viimeinen sijoitus olisivat sellaisia. Joskus pitää korttitalo hajoittaa kunnolla, että pääsee kunnon perustuksilta takaisin korkealle ja Red Wingsiin näistä löytyy luottoa pidemmässä juoksussa, mutta aikansa sekin ottaa. Kingsissa on jokunen mestari, jopa tuplamestari, mutta ikääntyvä ja hidastuva joukkue sekä muutama ylipalkattu entinen tähti eivät paljoa lupaa. Todd McLellanilla on nyt hieman eri kortit millä pelata aiempaan uraan peilaten ja nämä kortit ovat enemmänkin sellaisia kulmamerkattuja, loppuun pelattuja, jotka uskoo ennustavansa näkemättäkin oikein.
Yhteenveto ja kertoimet
Lähdetään näillä eväin ja ennustuksin kauteen. Tampa Bayn voi hyvinkin nähdä vetävän nimenomaan runkosarjassa muilta luulot pois, mutta toki viime kauden kaltainen esitys on todella vaikeaa toteuttaa, jos meinaa keväälläkin pelata pitkälle. Kaikki on lopulta niin pienestä kiinni, vaikka voittajasta ei jossitteluja lopulta jääkään, mutta toki tässä vaiheessa kaikki ennustetaan suoraan historian, kokoonpanojen ja valmennuksen pohjilta, eikä loukkaantumisilla ja väärin vihelletyillä jäähyillä tarvitse päätänsä rasittaa.
Todennäköisemmin Stanley Cupin vie tietysti joku toinen joukkue kuin Lightning ja se kuuluisa joku lienee yksi näistä ketä ennakkoon laajasta ryhmästä veikataankin, joista Stars oli jokseenkin aliarvostetuin. Mainitaan toistamiseen myös se Colorado Avalanche, sekä ”vielä kerran” -asenteella Nashville Predators, jolle P.K. Subbanin siirto Devilsiin saattoi olla kuka ties hyväkin asia.
Kolmannesta ryhmästä voisi löytyä sellainen tämän kauden yllättäjä, joka pelaa pitkälle kevääseen tai alkukesään, mutta se menee vielä opintoreissuna ennen kuin pudotuspelit yksi päivä ja vuosi päättyvät voitettuun otteluun. Ehkäpä nimenomaan joku näistä enemmänkin suomalaispelaajia sisältävistä joukkueista, joista Hurricanesiin ensimmäinen lause viittaisi Bruins-sarjan muistaen.
Neljännen ryhmän voitonparaateista ei järjissään näe unta edes Vegas Golden Knights ja Leicester City tuoreessa muistissa.