Offline
Etusivu » Kalevan kisat: päätöspäivän tunnelmia

Kalevan kisat: päätöspäivän tunnelmia

Lyhyt referaatti päätöspäivästä Kalevan kisoista lähinnä omien kokemusten pohjalta. Kaveri ei jaksanutkaan lähteä (olin luvannut lipun ostaa) niin päätin sijoittaa pääkatsomolippuun ja ostin sen ennakkoon. Tämä oli ihan hyvä valinta, sillä näin esimerkiksi kaksi hyppyfinaalia (näistä myöhemmin lisää) näki käytännössä aitiopaikalta, ja yksikään laji ei oikeastaan ollut sellainen, ettei olisi nähnyt kunnolla mitä tapahtuu.

Site general layout graphic

Ihan aamusta en kisoihin mennyt, sillä silloin kisailtiin lähinnä karsintoja ja kymmenenottelua, joten ajoitin paikalle menon ensimmäisen finaalin ollessa käynnissä, kun miesten kiekkoa viskeltiin. Varsinaisesti minulla ei ole yleensä ollut SE-kisoissa suosikkeja , joten niitä piti hakea betseillä. Toki jos Ile olisi kolmiloikkapaikalla kilpaillut tänä vuonna, olisi tämä tuonut erityisen mielenkiinnon tuohon finaaliin ilman betsejäkin, mutta nyt suosikit haettiin betseillä. Lisäksi oli toki toiveissa nähdä etenkin kansainväliseltä tulostasoltaan kovimmilta kisailijoilta huippuheittoja. Kolme kiinnostavinta lajia itselle oli ennakolta miesten kolmiloikka, naisten moukari ja toki miesten keihäs, joista kahdessa jälkimmäisessä jaettiin lisäksi paikkoja EM-kisoihin.

Ilen lauantaille heittämät vinkit oli osunut hyvin ja sunnuntaille jäi vielä Etelätalo betsi Helanderia vastaan 2.00 kertoimella. Seurantavetona otin vielä omilla mutuiluilla betsit Krista Tervo vs Silja Kosonen 1 ja Topias Koukkula vs Veikko Nugraha 1. Joskus on tullut mietittyä vitsillä että eikö Veikko kuuluisi seniorisarjaan (jos pelkän nimen kuulee), mutta nuoresta kaverista oli kyse, joka ehkä kehittynyt aiempiin kausiin nähden. Lisää Veikkovitsejä tuli mieleen kun miehen seura on Espoon Tapiot eikä esimerkiksi Helsinkin Kisaveikot. Toki kisoissa oli myös naisia jotka edusti Lappeenrannan Urheilu-Miehiä. Mutta palataas taas asialinjalle… Heitetään tähän väliin vielä mielenkiintoinen seikka lähtöhetkestä, kun velipoika oli käymässä ja oli menossa futisturnaukseen, ja tartteis urheilushortseja lainaan. Lainasin hieman väljiä shortsejani, ja vitsailin samalla että katohan ettei tule lahkeesta ulos. Tämän jälkeen avasin Iltalehden muutamaa minuuttia myöhemmin, ja heti tuli luetuimmissa uutinen jostain italialaisjuoksijasta jolle oli käynyt juuri niin, ja kisa sen takia pilalla. Näin päin ajateltuna taas melko sattuma, toisinpäin ei olisi ollut niinkään.

Lähdin matkaan noin puoli kahdelta, mutta kaikki skuutit jota läheltä löysin olivat poissa käytöstä, joten jouduin ottamaan TIER pyörän, jonka käyttö oli hankalahkoa ja aika raskasta polkea. Toki kuntoilu ei ole pahasta mutta jatkoin skuutilla puolesta matkasta. Hieman paikkaa etsittyäni löysin joidenkin ilmeisesti huomattavasti enemmän yleisurheilua seuranneiden välistä raon hyvältä paikalta pituushyppylankun kohdalta. Alku meni hämmästellessä, että mihin suuntaan pitää katsoa kun eri puolilla tapahtui samaan aikaan. Kun tähän tottui alkoi hahmottua paremmin homma. Koukkula hyppäsi lämmityshyppynä lähes 16 metrisen näköisen loikan, joten ajattelin että betsit hyvissä. Kolmiloikkakisa oli jo pitkällä kun tajusin että eri kilpailuille on omat tulosnäyttönsä suorituspaikkojen lähellä, joista näkee suorittajan ja tuloksen. Siihen asti koitin niitä puhelimella liveseurannasta kytätä. Onhan nämä telkkarista jo tuttuja ennätysposeerauksien vierestä, mutta ehkä olen kuvitellut, että kaikissa näkyy sama tulos.

Paikalla ollessa erilaisiin suorituksiin eläytyi eri tavalla, kun yleisö lähti kannustamaan. Esimerkiksi 10-ottelun yksittäinen seivästulos ei itsessään kiinnostaisi, mutta oli se jotenkin paikan päällä hienompaa todeta kun yli mentiin korkeuksista, jotka eivät ole niitä tyypillisimpiä. Veikko piti Koukkulaa tiukoilla kolmiloikkakisassa, mutta lopulta Koukkula alkoi hyppimään sen verran pitkiä loikkia että tappeli jopa kilpailun voitosta ennen Lipsasen viimeistä vetoa. Viimeisellä hypyllä sitten selkeä 16 metrin ylitys vei suursuosikki Lipsaselle mestaruuden. Kaksi 16 metrin ylittäjää kuitenkin nähtiin ja Veikolle pronssi noin viistoista ja puol metrisellä. Kiekkokisa oli aiemmin päättyny Franz Krugerin voittoon, mutta tulos jäi kauaksi niistä lukemista, jolla tapeltaisiin mitaleista.

Naisten moukarissa Krista Tervo oli vaikeuksissa, ja onnistui vasta kolmannellaan saamaan tuloksen, jolla otti lisäheitot itselleen. Kosonen pommitti taas tasaisesti 69-70 metrin väliin, jolla voitti lopulta kisan. Tulos jäi ehkä odotuksiin nähden molemmilta hieman vaatimattomaksi, mutta toki olisi suotavaa, että ne kesän pisimmät kaaret heitetään sitten vaikka Munchenissa. Tervo-veto kuitenkin kusi, eli Kosonen on nyt pystynyt voittamaan SE-naisen kahdessa isossa finaalissa putkeen.

Iltapäivän edetessä nälkä alkoi jo kurnia, mutta olin sen verran hyvällä paikalla melko täydessä pääkatsomossa, että en viitsinyt lähteä hakemaan ruokaa tai euron makkaraa, koska riskinä olisi ollut menettää paikka ja joutua ikävämmälle paikalle tolppien taakse. Liput olivat siis numeroimattomia. Painelin pari lisävetoa seuraaviin lajeihin, joita oli naisten korkeus ja myös naisten myöhemmin alkavaan pituuskisaan. Ensin olin lyömässä naisten kuulaan Rouvali-Mäkitörmä 1 2,40, mutta myöhästyin muutaman sekunnin. Rouvali paineli vika työnnöllään ykköseksi, mutta sen jälkeen Mäkitörmä työnsi puolisen metriä pitemmälle viimeisellään, joten hyvä etten ehtinyt. Korkeuteen pelasin Heta Tuuria Sini Lällää vastaan 1,80 ja toivoin jos Tuurilla saisi osuman. Sen kummemmin tilastoja katsomatta oletin että Junnila olisi kuitenkin muihin nähden ylivoimainen ja otin 1,3 kertoimella Ellan voittoa. Mielenkiintoinen korkeuskisa päättyi kuitenkin siihen, että Junnila ei päässyt aivan tasolleen, ja pari ailahtelevaa hyppyä otettuaan Tuuri korjasikin potin. Neljää kilpailijaa lukuunottamatta muut tiputtivat 172 ylityksen jälkeen, ja mitali irtosi 185 hypyllä, joten kolmen kärki erottui lopulta selvästi.

Naisten pituuskilpailun lämmittelyjä katsellessa mietin että siinä on saatu kyllä monta hyvännäköistä urheilijaa samaan kisaan. Osa oli kilpaillut jo aitajuoksussa edellisenä päivänä. Tähän kisaan olin pelannut Taika Koilahtea Saara Keskitaloa vastaan. Naiset tuntuivat hyppivän järjestään 6m viivalle, hieman yli tai alle, eli hyvin tasaista sarjaa lähes joka urheilijalta. Lopulta voiton korjasi Lehtiö ehkä hieman yllättäenkin. Koilahti voitti kuitenkin Keskitalon ja siitä osuma. Pituuskilpailun viimeinen hyppy Koilahdelta oli samalla viimeinen suoritus näissä kisoissa.

Juoksulajeina kilpailtiin 200m miesten ja naisten finaalit. Anniina Kortesuo kilpaili tuplamestariksi ja Purola hallitsi miesten matkan. Päätöslajeina oli juoksuissa kasisataset, joista toisessa lähdön aikana joku hyvin vanha nainen sai sairaskohtauksen, ja katsomoon saatiin hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun vanhus lysähti maahan. Ensiapuryhmän saavuttua paikalle nainen nousi vielä pystyyn ja toivottavasti kaiken kaikkiaan selvittiin säikähdyksellä.

 

5000 metrissä pisti silmään Richardsonin ylivoima, kun nainen karkasi heti alussa muilta ja voitti lopulta hopeanaisen minuutilla. Miesten sarjassa sen sijaan kaikki mitalistit mahtuivat sekunnin sisään ja Mika Kotiranta otti tuplamestaruuden isäntäseuralle Joensuun Katajalle.

Aitajuoksussa kilpailtiin myös nelisatasta ja miesten 110m aidat, jossa nähtiin dramaattinen varaslähtötilanne, vähän vastaava kuin esimerkiksi MM-kisoissa. Liian nopea reaktioaika pilasi Pyry Santahuhdan kisan, vaikka lähtö tapahtuikin pistoolin jälkeen, se ei mahtunut 0,1 reaktioajan raamiin. Voitto tässä Elmo Lakalle ja kakkospaikka Ilari Manniselle. Jyväskylässä on kuulemma sen verran hyvä hanajohtovesi, että päästään näihin suorituksiin totesi Lakka kuuluttajan haastattelussa.

Keihäskisa oli loppujen lopuksi hyvätasoinen ja mielenkiintoinen, ja tuloksilla olisi voitu tapella jopa EM-kisoissa mitaleista, etenkin tänä vuonna kun kovimmat nimet tulevat suurelta osin muualta kuin Euroopasta. Kisapaikasta kamppailivat Tonit Keränen ja Kuusela. Keränen näytti pistävän jo Kuuselalle luun kurkkuun heittämällä 82,52 mutta vielä mitä; Kuusela vastasi 84,01 kantaneella kaarella toisella heittokierroksella. Helander heitti keihään lähes pystysuorassa kaaressa maahan tippuen, mutta loukkasi itseään. Kuulutuksissa tätä ei tiedetty, vaan kerrottiin vaan että jättää väliin. Lassi Etelätalo heitti hyvin perusvarmoja kaaria ja sai aikaiseksi 82,13. Kuuluttaja kyseli yleisöltä että uskotteko että Katajan mies veisi vielä voiton niin en viitsinyt huutaa mukana, kun aika epätodennäköiseltä tuntui, sillä tuo 82-83m tuntunut olevan Lassin hyvä perustaso. Kuuluttaja maalaili että Lassi on repäissyt usein viimeisellä heitolla ja niin kävi tälläkin kertaa, kun 84,62 kantanut kauden paras viimeisellä kierroksella huudatti yleisöä ja sillä irtosi Suomen mestaruus. Kuusela lunasti kisapaikan Helanderin ja Etelätalon seurana Muncheniin. Toki Helanderin loukki on vielä epävarma tällä hetkellä, purkautuuko selässä oleva kramppi ajoissa. Lisäksi jäi mieleen Janne Läspän yli 79m, joka oli viime vuoden nuorten maailmanmestarin oma ennätys, ja lupaa hyvää keihästulevaisuuden kannalta.

Kisoista jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku, ja huomasin innostuvani useista lajeista, jota en normaalisti jaksa seurata (toki vedot tähän vaikutti myös). En välttämättä lähde muihin kaupunkeihin katsomaan, mutta kyllä jos kotikaupunkiin urheilijat tuodaan niin suosittelen etenkin sillloin käymään paikan päällä, jos yu yhtään kiinnostaa, ja jos kotimaan matkailu kiinnostaa niin miksipä ei muuallakin. Paikan päällä seurattuna lajeihin pääsi kuitenkin huomattavasti intensiivisemmin sisälle ja pystyi seuraamaan juuri ne suoritukset, joita halusi seurata, toisin kuin tv-lähetyksessä ,jossa ohjaaja päättää mitä näytetään. Välillä joutui tosin kiinnittämään huomion nopeasti paikasta toiseen, kun keihäsmies lähti vauhtiin samaan aikaan kun pituushyppynainen, mutta hyvin siitä selvittiin.

Site general layout graphic
4

Vastaa