Etusivu » Korisliiga 2020-21: kauden niputus ja finaaliennakko

Korisliiga 2020-21: kauden niputus ja finaaliennakko

Korisliigakausi 2020-21 on ollut poikkeuksellinen, kuten vähän mikä tahansa urheilusarja viimeisen vuoden aikana. Kausi päästiin aloittamaan niin, että yleisö otettiin katsomoihin, mutta vallitseva maailmantilanne kuitenkin vaikutti yleisömääriin radikaalilla tavalla. Kun marras-joulukuun vaihteessa jouduttiin laittamaan yleisöltä kokonaan peli poikki, oli joidenkin joukkueiden kausi käytännössä siinä; jo hyvissä ajoin ennen playoffien alkamista. Esimerkiksi Kouvot ja BC Nokia joutuivat luopumaan valtaosasta jenkkipelaajiaan, ja loppukausi oli lähinnä kosmetiikkaa. Vaikka hyville sijoille ennen lomautuksia kammennut Nokia pääsikin vielä playoff-taisteluihin mukaan, ei sillä ollut mitään realistista mahdollisuutta taistella edes mitaleista. Sen sijaan vahvan talouden omaavat joukkueet porskuttivat tässä tilanteessa pelillisesti entistä vahvemmin.

Korisliiga ennakko 2020-21 - Ristikaksi.com

Vuoden 2021 aikana runkosarjaa lyhennettiinkin niin, että alun perin suunniteltu jatkosarja Veikkausliigan tyyliin tiputettiin pois, ja playoffit aloitettiin suoraan kaksinkertaisen sarjan (22 ottelua) jälkeen. Tämän takia runkosarjan otteluiden tärkeys korostui entisestään. Puolivälieristä tehtiin samalla ”paras seitsemästä”-sarja, muutos joka olisi mielestäni pitänyt olla aina käytössä.

Käyn seuraavaksi jokaisen joukkueen kauden hyvin tiivistetysti pähkinänkuoressa alkaen runkosarjan hänniltä:

12. Korihait: umpisurkealla rosterilla kauteen lähtenyt Korihait oli helisemässä lähes jokaisessa ottelussa, ja numerot olivat usein rumaa katsottavaa. Vaikka lähinnä parin kantavan voiman turvin taisteleva ryhmä joskus sinnittelikin avauspuoliajan, tipahti se täysin kyydistä toisella. Suomalaisista Miikka Marttinen esitti erittäin hyviä otteita, samoin päävalmentaja Jarno Nikulan poika Aamos Nikula osoitti nuoreksi kaveriksi ennakkoluulottomuutta ja voi olla Korisliigassa kovakin tekijä tulevaisuudessa. Jenkeistä Byron Zeigler lähti kesken kauden Kouvoihin, ja pelasi siellä ainoana jenkkinä ja serkkupoika Trey Zeigler kannatteli mm. Saul Nuhun kanssa joukkuetta minkä pystyi. Lopputuloksena oli sarjan jumbosija, mutta kesken kauden muutettiin sääntöjä niin, että tälläkaan kaudella kukaan ei tipu. Korihait siis sinnittelee edelleen. Korihait saa ensi kaudellle Karhun pitkäaikaisen ikonin Bojan Sarcevicin, joten mielenkiinnolla nähdään nousisiko joukkue lopulta pohjamudista.

11.Ura Basket: Kovan kotimaisen kaappauksen eli Matti Nuutisen hommannut Ura räpiköi ilman voittoja pitkät pätkät kauden alkua. Kyseessä oli selvästi toiseksi huonoin joukkue sarjassa, sen jenkit ei vakuuttanut ja kotimainen osastokin jäi huomattavan kapeaksi Nuutisen takana. Joukkueen kauteen mahtuin käsittämätön sulaminen Lahdessa voiton ollessa jo lähes varma ja yllättävä pisteen voitto Joensuussa. Erittäin tappiopainotteisesti edennyt joukkue on vaarassa mennä konkurssiin (en nyt ihan viimeisimpiä tietoja ole lukenut että joko näin on käynyt). Nähdäänkö Nuutinen ensi kaudella siis esim. Vilppaan riveissä?

10.Kouvot: Kouvojen kautta kuvaa sitkeys. Kun korona alkoi jyllätä, oli Kouvojen talous erittäin tiukassa tilanteessa. Huippujenkki Ballard sekä muutkin jenkit sai lähteä, samoin valmennusportaassa ovi kävi. Allekirjoittanut jopa ajatteli, että tämän jälkeen jälki on rumaa, mutta pelkillä suomalaisilla taistellut Kouvot ei taipunut helposti, se repi ja raastoi ja otti voittojakin, ja jos hävisi, ei hävinnyt rumasti. Takamieskaksikon Kaukiainen-Hirvonen lisäksi mm. Ilmari Toikkanen ja Teemu Knihtinen sekä monet muut osoitti ennakkoluulottomia otteita. Korihaista hommattu Byron Zeigler toi hieman vahvuutta lisäksi. Playoffeihin taistelu ei luonnollisesti riittänyt, mutta ei joukkue heittopussiksikaan antautunut. Ensi kaudelle Kouvojen perämiseen siirtyy kova nimi, kun Jyri Lehtonen ottaa tahtipuikon penkin päässä.

9.KTP: Kauden suurin floppi, joskaan ei niin yllättävä, mitä voisi kuvitella. Koko kauden puhuttiin hirmukaksikosta Burton-Mangano, kaksi tornia korin alla. Greg Mangano olikin kova tekijä ja teki yksin minkä pystyi. Burton oli loistava levynaluspelaaja, mutta jossain määrin hidas, mihin vaikutti hänen jäätävä kokonsa ja suuri paino. Takamies Joonas Lehtoranta kärsi loukkaantumisista kauden aikana, ja myös Braxton Huggins esitti hyviä otteita, mutta jotenkin KTP jäi kapeaksi. Myös joukkueen sisäiset ristiriidat repi suorituksia, ja valmentaja Tomi Kaminen jättikin kesken kauden pestinsä, ja loppukaudeksi tuuraamaan tuli Jyri Lehtonen, joka ei saanut enää kurssia käännettyä ja päätöskierroksen trillerimäisessä ruletissa KTP pullahti pihalle.

8.Kobrat Kobrien otteita leimasi epätasaisuus. Erittäin suurta potentiaalia omannut jenkkinelikko Nikkarisella säestettynä olisi voinut mennä pitkällekin, mutta välillä tappioita tuli väärissä paikoissa. Kalkkiviivoilla Nikkarisen perhesyistä tapahtunut poisjäänti ajoi Kobrat entistä ahtaammalle, sillä ilman pelin moottoria erittäin kovakin joukkue on tuuliajolla. Kobrat selvitti tiensä playoffeihin, mutta avauskierroksella vastaan tuli ylivoimainen materiaali Seagullsin muodossa. Kun Nikkarinen ei ollut tässäkään sarjassa kuin osittain käytettävissä, oli sarja nopeasti taputeltu. Puolivälierissä dunkkuun 4-0 ja ensi kautta odottelemaan. Kobrille playoffit oli kuitenkin harvinaista herkkua, joten kokemus se on tämäkin.

7.Kataja Katajan kautta riivasi lukuisat loukkaantumiset. Joukkueella oli materiaali, jolla olisi pystynyt taistelemaan jopa finaalipaikasta, mutta täydellä rosterilla ei päästy pelaamaan kuin hyvin harva peli. Lisäksi kokemattomuus tiukoista paikosita näkyi valitettavan paljon. Katajan tappioista lähes kaikki tulivatkin lopulta hyvin niukalla erolla, mutta sama määrä pisteitä niistäkkin jaetaan. Koronakausi näkyi kuitenkin etenkin Katajan osalta huomattavasti parempana vieraspelaamisena; aiemmilla kausilla useamman kymmenen pisteen tappiot vieraskentällä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Toisaalta eipä kotikentältäkään saatu sitä samaa etua. Jamar Wilsonin kausi oli muiden osalta loukkaantumisten värittämä, ja pirteät korille ajot ja muut väkkärämäiset temput jäivät vähemmälle. Rashard Odomes ja Phil Fayne oli jenkkipäässä kannattelevia voimia läpi runkosarjan, mutta playoffien alkaessa Odomesin rintalihaksen repeämä esti pelit, ja kun samaan aikaan paras levypallomies Jordan Semple joutui jättämään kentät, oli kahden jenkin tasoitus liikaa sarjassa Pyrintöä vastaan, jossa tiukat pelit kääntyivät yhtä lukuunottamatta punaisille ja Pyrintö paineli jatkoon 4-1.

Korisliiga ennakko 2020-21 - Ristikaksi.com

6.BC Nokia Nokian kausi oli alussa väkevä, mutta koronavaikeuksien alettua ja jenkkien lähdettyä tie muuttui kivikkoiseksi. Nokia taisteli Antero Lehdon sekä tällä kaudella rakettimaisesti nousseen Lassi Nikkarisen avulla loistavasti ja muut kotimaiset antoivat hyvää tukea, ja otteita leimasi Kouvomainen sitkeys, jossa murskatappioihin ei taivuttu, vaikka jenkit puuttui. Alkukauden avulla Nokia tappelikin playoff-paikan, ja olisi varmasti halunnut tipahtaa runkosarjassa sijalle 7., jolla se olisi saanut paikallisvastustaja Pyrinnön playoffeihin. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja vastaan tuli Karhu, jonka otteet ovat jälleen olleet timanttia. Karhustakin taisteltiin yksi sensaatiomainen voitto, mutta neljä muuta oli nallukoiden heiniä ja 4-1 numeroin laulukuoroon.

5.Lahti Basketball Lahti oli omissa papereissani kauden musta hevonen. Lahdenkin otteita leimasi yllätyksellisyys ja useat loukkaantumiset, ja joukkue oli aika vaikea ennakoida. Pieti Poikolan keitokset purivat lopulta runkosarjan vitossijalle, ja vastaan tuli hurjasti kevään aikana petrannut Vilpas. Lahti taisteli jokaisessa pelissä erittäin hyvin, mutta Vilppaan rutiini riitti kääntämään hommat aina salolaisille. Kun nähtiin minkä tempun Salo teki välierissä Seagullsille ja miten hyvin Lahti taisteli, voitaneen sanoa että kyllä tässä joukkueessa potentiaalia oli.

4.Salon Vilpas Vilpas tuskaili alkukauden, mutta on noussut kevään kynnyksellä hurjaan liitoon. Teemu Rannikko kuntoutui parahiksi jonkun aikaa ennen playoffeja, ja miehen kokemus kentällä tuo paljon, vaikka ikä jo painaakin. Korinalusjyrä Wood on edelleen sentterien eliittiä ja nuori takamies Aatu Kivimäki sekä Susijengin kolmostykki Mikko Koivisto ovat tuoneet joukkuetta kohti ensimmäistä mestaruutta. Vilpas tappeli lopulta runkosarjan nelospaikan, ja pelasi 4-0 lukemin Lahden ulos. Sarja oli kyllä numeroita tiukempi, eli mistään ylijuoksupeleistä ei ollut kyse. Välierässä Vilpas järjesti isohkon yllätyksen, sillä pitkin kautta hehkutettu Seagullsin varma mestaruus mureni käsiin Vilppaan repäistyä sarjan 1-3 tilanteeseen. Seagulls kavensi vielä 2-3, mutta kuutospelissä tämän sarjan MVP Kivimäki pääsi poikkeukselliseen rooliin ratkaistuaan pelin 0.1s ennen loppua tekemällään layupilla. Vilpas oli ennen viimeistä hyökkäystä pinnan tappiolla, kun mies pujahti sarjan parhaaksi takamieheksi hehkutetun McCullumin kainalosta korintekoon ja pallo koriin ja lokit lomille.

3.Karhubasket Karhun tahti on hämmästyttävä, kolmannet perättäiset playoffit ja kolmas perättäinen finaalipaikka. Viime kaudella kausi jäi kesken, mutta kaksi edellistä mestaruutta vienyt Karhu teki sen jälleen. Tällä kertaa tie finaaleihin aukesi kuitenkin melko helpostikin, sillä ensin piti kaataa heikentynyt Nokia ja sitten Pyrintö, joka ei kuitenkaan ollut potentiaaliltaan ihan niin kova joukkue, mitä muut kärkinelikossa. Karhun kauden suurimmaksi kummajaiseksi jäi ensimmäisen tappion aiheuttaminen voittamattomasti lentäneelle Seagullsille. Karhu lähti tuohon peliin kuudella pelaajalla, täysin ilman jenkkipelaajia ja otti selvän voiton lokeista. Kauden aikana huippuotteita esittänyt Okko Järvi hakkasi pelissä peräti 47 pistettä. Pidän tätä kauden suurimpana yllätyksenä. Jenkkien kanssa Karhu on kova joukkue, ja tappelee tosissaan mestaruudesta tälläkin kertaa.

2.Tampereen Pyrintö Pyrintö oli kauden erikoisuus. Joukkuetta ei oikein missään ennakoissa povattu kuin korkeintaan playoff-viivan kahinoihin, mutta se taisteli niukkoja voittoja tiukoista peleistä ja napsi pisteitä sieltä sun täältä. Lyhennetyn kauden ansiosta Pyrintö lopulta päätyikin jopa sarjan kakkospaikalle. Playoffeissa se sai vastaansa Katajan, ja kyseessä olisi ollut huomattavasti 2-7-asetelmaa tiukempi sarja ilman kahta isoa poissaoloa Katajalla. Karhua vastaan tasoerot sitten lopulta realisoituivat, ja Kauhajoki meni yllättävänkin helposti sarjasta jatkoon voitoin 4-1.

1.Helsinki Seagulls Joukkue, jonka piti olla voittamaton, niin valmennuksen, kotimaisen osaston kuin ulkomaisen osastonkin osalta hehkutettu Dream Team, joka vilisi Susijengikokemusta. Joukkue marssikin voitosta voittoon ennen yllättävää takki-auki tappiota Karhulle. Tällähän ei lopulta runkosarjan voiton kannalta ollut pienintäkään merkitystä, ja Kobrat-sarjakin meni kevyesti rallatellen. Loukkaantumishuoliakaan ei ollut, mutta sitten Vilpas pääsi yllättämään lokit housut kintuissa. Erittäin tiukkoja ja pienillä marginaaleilla ratkenneita pelejä sarjassa pelattiin, mutta kun Aatu Kivimäki hiljensi helsinkiläiset, pettymys realisoitui. Seagullsilla oli 0.1 sekuntia aikaa tehdä kori, onko se edes teoriassa mahdollista tippaamalla koriraudan päältä, en tiedä. Luonnollisesti he ei sitä tehneet ja mm. Antti Kanervo, Tuukka Kotti ja Timi Heinonen jäävät edelleen odottelemaan sitä ensimmäistä pantteriaan. Seagulls aikoo laittaa ensi kaudella entistä enemmän rahaa kiinni, joten nähdäänkö Petteri Koponen lokkipaidassa 2021-22?

Daniel Utomi sopimukseen Karhu Basketin kanssa

Deondre Parks Jr Vilppaan takakentälle

Finaaliennakko Kauhajoen Karhu-Salon Vilpas:

Finaaleissa kohtaavat siis runkosarjan kolmonen Kauhajoen Karhu ja nelonen Salon Vilpas. Joukkueiden historiat poikkeavat hyvinkin toisistaan. Karhun historiaan ei mahdu muita mitaleita kuin kultaa. Kun se 2018 ensimmäisensä otti, on sillä jäänyt putki päälle. Seuraava mestaruus otettiin vuonna 2019, koronavuonna 2020 kultaa ei jaettu ja nyt 2021 se tappelee jälleen kirkkaimmasta mitalista. Vilpas sen sijaan alkaa muistuttaa Joensuun Katajan 2000-luvun alkupuolta, jossa mitaleita kyllä tippui laariin, mutta kulta kiersi kaukaa, joskaan aivan yhtä pitkäksi tämä putki ei vielä ole venynyt, kun hopeitakin on kaapissa vasta kaksi. Viime kaudet Vilpas on kuitenkin kärkitaisteluissa ollut.

Halutessasi voit lukea joukkueista tarkemmin näiden ennakoista kauden alusta: Vilpas tästä ja Karhu tästä.

Joukkueet kohtasivat finaaleissa myös vuonna 2018, ja tuolloin Karhu veti pidemmän korren.

Karhun peli nojaa kaudesta toiseen hyvin vahvoihin jenkkeihin, ja tälläkin kaudella heillä on rotaatiossa peräti viisi jenkkiä. Vahvat jenkit saavat tuekseen todella laadukkaita heittäjiä suomalaisesta päästä Okko Järven muodossa, sekä yksi Korisliigan ikoneista Bojan Sarcevic peliä pyörittämässä. Myös nuorelta osastolta tulleet kotimaiset ovat osoittaneet todella suurta sitkeyttä ja venymiskykyä, joten vaikka Karhun rosteri kotimaisten osalta hieman kapealta vaikuttaakin, on se yllättävänkin vaarallinen, mistä osoituksena Seagullsin kaataminen kuudella kotimaisella.

Vilpas nojaa vastaavasti erittäin laadukkaaseen ja kokeneeseen kotimaiseen runkoon. Teemu Rannikkoa parempaa pelaavaa valmentajaa ei Korisliiga tai moni isompikaan sarja tunne, ja kun kaarella on yksi tarkimpia kolmospyssyjä, Susijengissäkin kolmosillaan meritoitunut Mikko Koivisto, rosterissä valtavasti petrannut nuori Aatu Kivimäki, aina vastustajia ärsyttävä Juho Nenonen sekä kokenut huippusentteri Jeremiah Wood, ei jenkkien tarvitse olla aivan niin kovia että menestyminen on mahdollista. Ei Vilppaan muutkaan jenkit huonoja ole, mutta näissä vertailu menee kyllä Karhulle.

Kun kotietu on ollut ilman yleisö pelatuissa otteluissa selvästi pienempi, on playoffeissakin jokaisessa pelissä hitusen normaalia enemmän jännitettä. Normaalilla kaudella ottelut menevät huomattavasti useammin ylijuoksuiksi kotijoukkueelle, mutta nyt nähdään tasaisia pelejä jokaisessa matsissa. Toki molemmat joukkueet kotiareenastaan jonkun verran hyötyvät, mutta marginaalisesti.

Korisliigan finaalien otteluohjelma on esitetty alla olevassa kuvassa (lähde: korisliiga.com)

Site general layout graphic

Ottelut näkyvät Ruudun-kautta, ja Jimiltä voit seurata toisen loppuottelun.

Sarjassa nähdään tänä vuonna finaalit, joiden voittajaa on lähes mahdoton lähteä arvioimaan. Jatkaako Karhu mestaruusputkea vai ottaako Salo lopulta neitsytmestaruutensa. Teemu Rannikko on tehnyt sen Katajalle, tekeekö se sen myös Vilppaalle, vai jatkuuko korpivaellus. Samalla nähdään kahden erittäin kokeneen takamiehen Rannikon ja Sarcevicin kohtaaminen.

Tällä hetkellä puhutaan niin 50-50 asetelmasta, että kumpaakaan joukkuetta en itse osaa tässä suosikiksi laittaa, mutta seuratkaamme finaaleita mielenkiinnolla ja katsotaan miten asetelmat asettuvat. Koska esimerkiksi Veikkaus tarjoaa tähän epätasaisempaa asetelmaa, joudun hyppäämään vedonlyönnillisesti salolaisten kelkkaan:

Ladataan vihjettä, odota hetki...
2

Vastaa