Suomalaiset hyökkääjät NHL:ssä 2019-2020
NHL:n harjoitusottelut ovat liki pitäen paketissa, joten tässä vaiheessa on aika käsitellä myös suomalaisia NHL-hyökkääjiä keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkavaa NHL-kautta odotellessa. Jokaisen pelaajan kohdalla on käyty lauseella tai parilla läpi niin mennyttä kuin tulevaakin kautta.
Aiemmin samat kirjoitukset on tehty myös maalivahtien ja puolustajien osalta, jotka löytyvät edellisistä blogipostauksista ja äskeisistä linkeistä. Kun nämä toiset pelipaikat sekä hyökkääjät niputtaa yhteen kaikkien NHL:n ja AHL:n rajamailla liikkuvien pelaajien kera, niin melkeinpä yllätys olisi, jos ei tällä kaudella rikottaisi kaikkien aikojen ennätystä, mitä tulee suomalaisten NHL-pelaajien määrään. Edellinen ennätys tällä saralla tehtiin menneellä kaudella 2018-2019, jolloin lukema oli 49. Sitä edeltävä ennätys oli kaudelta 2008-2009, 43 pelaajaa.
Pelaajien järjestys on määritelty edustamansa joukkueen mukaisessa aakkosjärjestyksessä tai sopimuksettomien pelaajien osalta edellisen kauden seuransa mukaan.
Sebastian Aho – Carolina Hurricanes
Sebastian Ahon sopimusneuvottelut kestivät pitkälle kesän loppuun, mutta tuskin missään vaiheessa oli kuitenkaan mitään epäselvyyttä, etteikö Aho aloittaisi kauttansa ajallaan – oli joukkue sitten mikä hyvänsä. Toki ajatus Montreal Canadiensissa pelaamisesta kuulosti hienolta, mutta erilaisesta ympäristöstään ja kiekkokulttuuristaan huolimatta Hurricanes näyttäisi juuri nyt olevan pienistä palkkakatto-ongelmistaan välittämättä näistä kahdesta joukkueesta valmiimpi menestymään.
Todellisena joukkuepelaajana Aholle ja muulle Carolina Hurricanesin väelle kevään sarjan Boston Bruinsia vastaan jätti takuulla hampaankoloon, joka pettymyksestä huolimatta opetti varmastikin paljon seuraavaa yritystä silmällä pitäen.
Hurricanesin edellisen kauden kapteeni, kolminkertainen Stanley Cup -voittaja, Justin Williams jättää puheidensa mukaan tulevan kauden pelaamatta, mutta uusiksi nimetty kapteenisto sekä etunenässä Aho jo nuoresta iästään huolimatta pystyy näyttämään sellaista asennetta, joka tarttuu muihinkin pelaajiin pystyen samalla taistelemaan jopa top-20 sijoituksista pistepörssissä. Ahon voi myös sanoa lukeutuvan niihin pelaajiin, joilta mitään erityisempää notkahdusta ei osaa kukaan odottaa.
Miten paljon Aho on sitten mennyt pelaajana edelliskaudesta eteenpäin, niin tuskin tässä vaiheessa hirveän isoja steppejä on otettu, kun nykyiselläänkin mies on yksi NHL:n parhaimpia ja seuratuimpia hyökkääjiä.
Teuvo Teräväinen – Carolina Hurricanes
Teuvo Teräväinen on yltynyt Hurricanes-vuosinaan hurjaan lentoon. Vaikka Chicagosta varmasti jäikin hyviä muistoja kesän 2015 Stanley Cupin voitosta lähtien, niin kuka tietää olisimmeko vastaavaa Teräväistä koskaan nähneet ilman maisemanvaihdosta. Mistään suonenvedosta on enää parin-kolmen huippukauden jälkeen vaikea puhua, vaan tuntuu helpommalta odottaa ainakin lähes vastaavaa myös jatkossakin.
Teräväinen ja Aho johdattivat edelliskaudella Hurricanesin NHL:n pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Jos vastaavaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä, niin siitä huolimatta runkosarjaan jääminen olisi tällä kertaa pettymys. Carolinan kannalta on erittäin tärkeää, että näitä kahta pelaajaa ei tarvitse laittaa samaan kentälliseen vaan tulosta on syntynyt erikseenkin.
Erik Haula – Carolina Hurricanes
Erik Haula kaupattiin kesäkuussa Vegasista Raleighiin ja tämä tietää jälleen lisää suomalaisväriä tähän Hurricanesin organisaatioon Ahon ja Teräväisen sekä myös Charlotte Checkersin suomalaisten seuraksi.
Haulalla oli takana todellinen superkausi 2017-2018, jolloin Golden Knights eteni heti avauskaudelleen uskomattomasti Stanley Cupin finaaleihin saakka. Valitettavasti Haulan edelliskausi päättyi ainoastaan 15:n pelatun ottelun jälkeen vakavaan polvivammaan ja sitä seuranneeseen leikkaukseen.
Liian hyvin ei alkanut Haulalla myöskään harjoitusottelut, sillä suomalaissentteri joutui jättämään heti ensimmäisen ottelunsa kesken. Seuran mukaan tämä oli vain varotoimenpide, joten toivotaan suomalaisen olevan kunnossa kauden alkuun mennessä ja sen tutun nopeuden säilyneen kaikkien vaikeuksienkin jälkeen, sillä juuri nopeus erottaa Haulan enemmistöstä muista NHL-pelaajista.
Lisäys: Erik Haula Florida Panthersiin 24.02.
Joonas Donskoi – Colorado Avalanche
Joonas Donskoi lähti NHL:ään hieman varttuneemmalla iällä, joskaan ei raahelaisen varanneeseen Florida Panthersiin. Neljä mennyttä kautta San Josessa – ilman ainoatakaan AHL-ottelua ovat olleet kohtalaisen tasavahvoja, joista ensimmäisenä tulee mieleen upeat kevään 2016 pudotuspelit.
Viidennen NHL-kautensa Donskoi tulee aloittamaan Colorado Avalanchen paidassa. Donskoin kannalta tämän siirron voi optimistisesti nähdä kahdeltakin kannalta hyvänä. Ensinnäkin uusi seura ja maisema saattavat auttaa suomalaishyökkääjää ottamaan seuraavan askeleen urallaan ja lisäksi Coloradossa tuntuu olevan pienen taantuman jälkeen merkkejä selvästi paremmasta seuran edettyä kahtena kautena peräkkäin pudotuspeleihin.
Myös Donskoi tunnetaan kovasta taistelutahdostaan upeita yksilösuorituksia unohtamatta. Donskoin kohdalla selvä parannus pistesarakkeessa ei yllättäisi seuravaihdoksen jälkeen, mikäli vastuuta tulee myös ylivoimalla.
Mikko Rantanen – Colorado Avalanche
Pari edellistä kautta ovat nostaneet Mikko Rantasen yhdeksi NHL:n puhutuimmista pelaajista ja sama trendi on jatkunut läpi kesän sopimusuutisia odotellessa. Näitä uutisia saatiinkin odotella aina syyskuun toiseksi viimeiselle päivälle saakka, jolloin Rantanen solmi kauden 2024-2025 loppuun saakka yltävän sopimuksen Colorado Avalanchen kanssa.
Rantanen on ominaisuuksiensa puolesta sellainen yhdistelmä voimaa ja taitoa, jollaista ei moneltakaan jääkiekkoilijalta löydy saaden vastustajajoukkueen pelaajat näyttämään välillä jopa huvittavilta Rantasen karistellessa heidät toisella kädellään pois.
Ei ole mitään syytä miksi Rantanen ei pystyisi jatkamaan näitä aiempia otteita ollen tulevaisuudessakin yksi NHL:n parhaista laitahyökkääjistä.
Markus Hännikäinen – Columbus Blue Jackets
Markus Hännikäinen pelasi viime kaudella 44 ottelua Columbus Blue Jacketsin paidassa. Kausi oli ottelumäärän lisäksi myös maalien ja pisteiden suhteen Hännikäisen paras NHL:ssä, johon sisältyi myös kolmen ottelun mittainen pisteputki joulukuussa. Hännikäinen solmi vuoden jatkosopimuksen kesäkuussa.
Tähän kauteen valmistautuminen Hännikäisellä alkoi nivusleikkauksen kautta ja syyskuun lopulla Blue Jackets passitti hänet siirtolistalle, jonka kautta tie vei farmiin. Cleveland Monsters on jotain muuta, mitä Hännikäinen tässä vaiheessa hakee, joten vuoden 2016 AHL-mestarille kausi jäänee viimeiseksi nykyisessä osoitteessaan tai yleensäkin Pohjois-Amerikassa, jos ei ihmeitä tapahdu.
Lisäys: Markus Hännikäinen Arizona Coyotesiin 24.02.
Roope Hintz – Dallas Stars
Roope Hintz on oman näytönpaikkansa saanut ja erityisesti ansainnut Dallas Starsin miehistössä ja kai tässä uskaltaa jo paketoida Hintzin 91 ottelua kestäneen AHL-urankin. Ilves-kasvatti lukeutui keväällä Starsin tärkeimpiin pelaajiin ja läntisen konferenssin finaalit jäivät joukkueelta niin pienestä kiinni, kuin ne vain voivat ikinä jäädä.
Starsia ei voida missään nimessä laskea ulos tulevankaan kauden mestaruustaistelusta ja Hintz tulee olemaan yksi mielenkiintoisimpia suomalaispelaajia, joka voinee onnistuneella kaudella ylittää 50:n pisteen rajan.
Hintzille on luvassa vastuuta vähintäänkin kakkosketjusta, joka sekin tarkoittaa paikkaa Starsin tasoisessa nipussa huippupelaajien keskeltä tai laidalta.
Valtteri Filppula – Detroit Red Wings
948:n NHL-ottelun veteraani Valtteri Filppula jatkoi uraansa odotetusti, mutta hienon edelliskauden päätteeksi matka kävi takaisin Detroit Red Wingsiin, jota 35-vuotias konkari edusti viimeksi tynkäkaudella 2012-2013.
Vuoden 2008 Stanley Cup -voittajan kohdalla puhutaan pelaajasta, jonka kohdalla on vaikeaa nähdä tason putoavan hetkessä mitenkään dramaattisesti. Tuttu kaupunki, vaikkakin uusi halli tekevät siirrosta helpon ja joukkueen yksi kokeneimmista pelaajista hoitaa roolin kuin roolin luotettavasti.
Lähtökohtaisesti kolmosketjun pelaaja, jolle on käyttöä myös erikoistilanteissa.
Markus Granlund – Edmonton Oilers
26-vuotias Markus Granlund on kerennyt hänkin pelaamaan jo yli 300 NHL-ottelua Calgary Flamesin ja Vancouver Canucksin paidoissa, kun nyt matka käy kolmanteen seuraan Kanadan puolella, Edmonton Oilersiin.
Granlundilta on kenties odotettu menneiden kausien aikana enemmänkin hyökkäyspään tehoja, mutta suomalaisen onneksi taidot riittävät tilaisuuden tullen useampaankin rooliin.
Tuleva kausi on Granlundille todella tärkeä, sillä maltillisesta sopimuksesta huolimatta ottajat saattavat käydä pian vähiin, jos ei tällä kaudella pysty aiempaan parempaan. Harmittavasti pelipaikan ja vastuun saaminen Oilersissa ei vaikuta yhtään aiempaa helpommalta.
Aleksander Barkov – Florida Panthers
Kauden 2018-2019 herrasmiespelaajana palkittu Aleksander Barkov ei niin sanotusti esittelyjä kaipaa. Melkein tekisi mieli sanoa, että voiko tuosta enää pelaaja paremmaksi tulla, mutta Barkovin tietäen voi, ja juuri se valtavan kehittymisen halu onkin ajanut tamperelaisen tähän pisteeseen. On sinänsä outoa kuvitella, että luistelu oli vielä jokin vuosi sitten selkeä heikkous samaiselle pelaajalle, joka sittemmin on kääntänyt sen jo lähes selkeästi erottuvaksi vahvuudeksi.
Barkovilla on takana ensimmäinen täysi kausi ja oikeastaan kaksi terveyden suhteen hyvää kautta putkeen, joten toivottavasti loukkaantumiset ovat nyt vähäksi aikaa nähty. Kop kop kop.
Barkov on jatkossakin Florida Panthersin päivänselvä ykkössentteri, joka tulee kellottamaan hurjia minuutteja ja pelaamaan kaikkia mahdollisia tilanteita taistellen samalla ties kuinka monesta eri palkinnosta.
Jos on olemassa joitain pelaajia, jonka takia jo yksinään valitsee tietyn NHL-ottelun katsottavaksi, niin Barkov on ehdottomasti sellainen.
Henrik Borgström – Florida Panthers
Henrik Borgströmin kohdalla puhutaan vasta 22 vuotta täyttäneestä nuorukaisesta, mutta koska käytännössä selvästi suurimmat vahvuudet ovat hyökkäyspään osaamisessa, niin Borgströmilta on lupa odottaa selvää parannusta tehopisteisiin, mutta myös sentterin velvoitteisiin 5 vs. 5 -pelissä, jotta Panthersin palapelistä ei muotoudu liian haastava hyviä puolustavia laitahyökkääjiä suomalaisen rinnalle etsiessä.
Askel siihen suuntaan, mitä Borgström esitti Denverin yliopistossa ja vahvaa kahden suunnan peliä, niin Panthersilla on vahva kolmosketjun johtaja, joka voinee lähteä hyvillä mielin myös tuleviin sopimusneuvotteluihinsa.
Mikko Koivu – Minnesota Wild
Mikko Koivun edelliskausi päättyi jo helmikuussa vakavaan polvivammaan ja näin 1000:nnen runkosarjaottelun kuin myös 500:nnen syöttöpisteen sekä 700:nnen tehopisteen rajan rikkomiset siirtyivät alkavalle kaudelle.
Minnesota Wild ei ole enää ennakkoon niin vahva joukkue millaisena se on totuttu muutaman viimeisen kauden aikana näkemään. Joukkueen avainpelaajista on suuri joukko kaupattu muualle, mutta Koivun vastuu tullee pienenemään tästä huolimatta turkulaisen ollessa kuitenkin kuntoon tullessaan tärkeä palanen molemmissa päissä kenttää ja erikoistilanteissa.
Kuka tietää missä ja milloin Koivun upea ura tulee päätökseen – toivottavasti vasta vuosien kuluttua ja ilman loukkaantumisia, mutta tämän kauden osalta kannattanee varautua siihenkin, että se voi olla Koivun viimeinen, jota takuulla seuraa numerolla yhdeksän varustetun paidan nostaminen Xcel Energy Centerin kattoon.
Jesperi Kotkaniemi – Montreal Canadiens
Jesperi Kotkaniemi lukeutui niihin pelaajiin, jonka kohdalla noin vuosi sitten aprikoitiin pelipaikan suhteen eri vaihtoehtojen väliltä, mutta lopulta kesän 2018 kolmosvaraus vietti koko pitkän kauden Montreal Canadiensin riveissä.
Toiseen kauteen lähtiessä nuorilta pelaajilta odotetaan aina niin fyysistä kehitystä kuin myös yleensäkin helpompia lähtökohtia syksyyn ilman varaustilaisuuksia ja muutenkin pienemmän pyörityksen jälkeen. Lisäksi yhden Pohjois-Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen kaikki asiat ovat enemmän tai vähemmän tuttuja.
Kotkaniemen harjoitusottelut eivät ole valitettavasti luvanneet juuri mitään muutoksia, mutta uskotaan, että se seuraava steppi kohti lähitulevaisuudessa häämöttävää ykkössentterin paikkaa on otettu. Kausi alkanee kakkos- tai ennemminkin kolmossentterin tontilta.
Joel Armia – Montreal Canadiens
Joel Armia on luonut tähän saakka erilaisen NHL-uran, mitä valtaosa kiekkoa seuraavista odotti Ässä-vuosien perusteella. 26-vuotiaasta porilaisesta on löytynyt, voisiko sanoa täysin uusia pelillisiä ominaisuuksia alivoimapelaamisen ja yleensäkin kovan työnteon suhteen.
Vaikka tähänastisessa roolissaan Armia onkin ollut loistava, niin nuoren pelaajan kohdalla odottaa edelleenkin näkevänsä hyökkäyspäähänkin tehokkaamman ja enemmän vastuuta saavan Armian. Mikäli Armian luistelu on parantunut aiemmasta, niin tällöin äskeisille odotuksille saattaa löytyä katettakin alkavalla NHL-kaudella, mutta todennäköisemmin rooli on vastaava kuin aiemminkin.
Artturi Lehkonen – Montreal Canadiens
Artturi Lehkoselle alkava kausi on neljäs NHL:ssä ja jollain tapaa tällä otannalla hänet tulee yhdistettyä aiemmin mainittuun Joonas Donskoihin. Eli hyvällä tavalla kohtalaisen tasapaksua menoa, mutta päivänselvästi NHL:n puolella ilman, että AHL:stä olisi ollut puhettakaan.
Tulevalle kaudelle Lehkoselle on povattu roolia jopa ykkösketjun laidalta, jolloin suomalaiselta odotetaan kovaa työntekoa kentän molemmissa päissä, mutta potentiaalia on myös aiempaa parempiin tehopisteisiin. Monipuolisuutensa vuoksi arvokas ja kohtuullisen edullinen palanen Canadiensille.
Mikael Granlund – Nashville Predators
Mikael Grandlund on hyvistä kausistaan huolimatta jäänyt 90-luvun lopulla syntyneiden suomalaispelaajien varjoon ja kaiken sen kuuluisan kevään 2011 jälkeisten tapahtumien jälkeen Granlund tuskin valittaa tästä huomion pienenemisestä.
Granlundin siirryttyä Nashville Predatorsiin moni odotti varmastikin vielä parempaa tulosta niin suomalaiselta kuin koko joukkueeltakin, mutta valitettavasti – joskin ymmärrettävistäkin syistä, tahti hiipui keväällä ja joukkueen kausi päättyi aivan liian lyhyeen.
Uuteen kauteen lähtökohdat ovat kaikin puolin paljon helpommat ja Predators on edelleenkin yksi suurimmista mestarisuosikeista. Granlund tulee saamaan vastuuta ykkös- tai kakkosketjusta kuin myös erikoistilanteissa. Predatorsin hyökkäyskalusto on niin vahva, että ketä ikinä Granlundin kanssa samassa ketjussa pelaakaan, niin odotukset ovat koko kolmikon osalta kovat.
Miikka Salomäki – Nashville Predators
Miikka Salomäen Pohjois-Amerikan kausia ovat sävyttäneet lukuisat loukkaantumiset, mutta niin vain organisaatio on pysynyt kaikkien vuosien ajan samana ja suomalainen on pystynyt jatkamaan samaa rymistelyään, jonka vuoksi hän on NHL-paikkansa ansainnutkin.
Salomäelle alkava kausi on kaksivuotisen jatkosopimuksen jälkimmäinen, joten jatkoa saadakseen toiveissa on lähinnä ehjä kausi, sillä pelityyliltään Salomäki on täydellinen nelosketjun laituri.
Lisäys: Salomäki siirtolistalle 30.09.
Lisäys: Miikka Salomäki Torontoon 23.02.
Leo Komarov – New York Islanders
Leo Komarov aloittaa kolmivuotisen sopimuksensa toisen kauden New York Islandersin riveissä edellisen päätyttyä pudotuspelien toiselle kierrokselle. Kyseinen sopimus herätti melkoisen paljon keskustelua vuosi takaperin, mutta ilmeisesti tunteet ovat hieman rauhoittuneet Komarovin esitykset nähtyään. Toisaalta nämä puheet ymmärtääkin, sillä John Tavaresin siirto Torontoon oli kaikkien siirtohuhujenkin jälkeen takuulla suuri isku 1980-luvun alun suurseuralle ja Islandersilla oli jo ilman Komaroviakin tätä rouhijaosastoa ennestään.
Tässä vaiheessa uraansa Komarovilta on lienee turha odottaa mitään erikoista. Tutut vahduudet ovat kaikkien tiedossa ja suomalainen on luotettava ja työteliäs kolmos-nelosketjun pelaaja, kunhan luistin kulkee entiseen malliinsa.
Kaapo Kakko – New York Rangers
Kaapo Kakko on ollut melkoisessa pyörityksessä viimeisen vuoden ajan ja sama tuntuisi jatkuneen syksyllä New Yorkissa. 18-vuotias suomalainen kuuluu siihen porukkaan, joka loistaa sarjassa kuin sarjassa tai turnauksessa kuin turnauksessa. Se jää nähtäväksi tuleeko Kakko järjestämään samanlaista NHL-pelaajien pujottelurataa, mitä nähtiin toukokuussa Slovakiassa, mutta sekään ei kai enää yllättäisi.
New York Rangersissa Kakkoa on soviteltu kakkosketjuun ja toki paikkansa turkulainen tullee löytämään myös Rangersin ykkösylivoimasta. Tehopisteiden suhteen on vaikeaa asettaa odotuksia, onko se 30 vai 60, mutta todennäköisesti tuttu lyhyt maila tulee jälleen vetämään vastustajan pelaajia lähettyvilleen, jolloin millin tarkat syötöt – jos ei koko pelaaja löydä tiensä maalipaikoille, kuten tähänkin saakka.
Alkaa Kakon kausi sitten missä merkeissä tahansa, niin media ei taatusti jätä suomalaista rauhaan kummallakaan puolella valtamerta. Esimerkiksi Patrik Lainetta ja Jesse Puljujärveä koskevaa uutisointia seuranneena sitä toivoisi vähän asiallisempaa linjaa niin ammattilaisilta kuin kaikilta muiltakin tällaisena aikakautena, jolloin jokainen saa sanansa kuuluviin.
Kasperi Kapanen – Toronto Maple Leafs
Kasperi Kapanen on loistava esimerkki pelaajasta, joka on raivannut pitkän ja varmasti tuskastuttavankin AHL-taipaleen päätteeksi tiensä NHL-joukkueen kärkiketjuihin.
Pitkään siirtohuhujen kohteena olleella Kapasella on takana vielä lyhyen uransa ylivoimaisesti paras kausi ja samanlaista kautta uskaltanee odottaa tältäkin, niin kova kuin Toronto Maple Leafsin hyökkäys onkin.
Yhtenä NHL:n nopeimmista pelaajista ja hyvillä kiekollisilla taidoilla varustettu Kapanen istuu ketjuun kuin ketjuun ja läpiajomaalitkin tullee taas tutuksi pelataan sitten alivoimaa tai tasakentällisin.
Patrik Laine – Winnipeg Jets
Patrik Laine pelasi tulokassopimuksensa sellaisella maalitehtailulla, johon ani harva pelaaja on koskaan pystynyt vastaavassa iässä. Tästä huolimatta kommenttikenttien asiantuntijoiden perkauksesta saa lähinnä sen kuvan, että puhuttaisiin historian huonoimmasta NHL-pelaajasta. Onneksi peliotteet kertovat muuta.
Juuri tätä kirjoittaessa Laine solmi kaksivuotisen – arvoltaan oikein maltillisen jatkosopimuksen Jetsin kanssa. Se on selvää, että ottajia olisi löytynyt NHL:n tämän hetken jopa vaarallisimman ylivoimapelaajan ympärillä, joskin harvalla seuralla olisi ollut ilman suurempia järjestelyjä tarpeeksi vaihdossa annettavia ykköskierroksen varausvuoroja tai varsinkaan tilaa palkkakaton alla.
Laineen maalintekotaito ei tule katoamaan mihinkään, ja luistelukaan ei ole isoksi mieheksi niin huonoa, mitä annetaan ymmärtää, vaikkakin koostaan johtuen verkkaisen näköistä onkin etenkin ensimmäisen potkujen osalta. Pelaa Laine sitten missä tahansa, niin pieni epätasaisuus saattanee vaivata jatkossakin, mutta luotto on kova myös parantuneeseen 5 vs. 5 -peliin.
Seura ja suurin osa sen pelaajista ovat Laineelle totta kai tuttuja jo aiemmilta kausilta, mutta toivottavasti harjoituspelien puute ja niin Suomessa kuin Sveitsissäkin vietetty aika eivät aiheuta suurempia ongelmia kauden ensimmäisissä otteluissa, joka sekin olisi toki ymmärrettävää.
Muut suomalaishyökkääjät Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa
AHL:ssä kautensa aloittavia suomalaisia hyökkääjiä on tässä vaiheessa käytännössä saman verran, mitä NHL:ssä, joten heistä jokaista ei tulla listaamaan, kun aiheena on NHL-hyökkääjät kaudella 2019-2020.
Kaikki suomalaiset AHL-hyökkääjät löydät täältä (EliteProspects). Lista ei ole tietenkään täydellinen tässä vaiheessa syksyä.
Sen sijaan, että lähdettäisiin kaikille seuraavista nimistä arvailemaan ja ennakoimaan odotuksia, niin maalivahtien ja puolustajien sijaan poimitaan heistä mielenkiintoisimpia tulokkaita kuin myös sellaisia – hieman kokeneempia pelaajia, joilta on realistista odottaa ainakin jokunen peli ylhäällä. Tämä ei tarkoita, että tässä olisi kirves heitetty kaivoon muidenkaan osalta, sillä joukossa on myös joitain todella mielenkiintoisia – esimerkiksi USHL:stä varattuja pelaajia, kuten myös Jetsin leirillä yllättänyt Joona Luoto *.
Yleensäkin AHL:ssä tulee aloittamaan todella moni suomalainen kautensa ja jonkun mielestä tämä voi olla pieni pettymyskin. Tietenkin se olisi kivempi, jos useampi pelaaja olisi leirien kautta pelannut itsensä ylös, mutta toisaalta tämä AHL-pelaajien määräkin on nähtävä positiivisena asiana.
Myöhemmin tähdellä merkatut hyökkääjät ovat saaneet peliaikaa NHL:ssä kaudella 2019-2020.
Rasmus Kupari – Los Angeles Kings
Rasmus Kupari oli vielä Liigassa pelatessaan, jos ei huomion keskipisteessä, niin ainakin lähellä sitä. Kauden päättymisen jälkeen kaksinkertaisesta maailmanmestarista ei olekaan kuulunut juuri mitään, vaikka eletäänkin todella mielenkiintoisia aikoja. Ehkä tähän vaikuttaa Los Angeles Kings, joka ei ole joukkueena Suomessa kaikkein seuratuimpia kuin myös pyöritys Kaapo Kakon ja sopimusneuvotteluita käyneiden pelaajien ympärillä.
Odotukset Kuparin suhteen ovat hyvin maltilliset. Kaikki tietävät hänen kiekonkäsittelytaitonsa ja vaarallisuutensa hyökkäyspäässä, mutta pelityyli on kuitenkin sellainen, joka saattaa syödä näitä ominaisuuksia pienessä kaukalossa. Kingsissa Kuparista toivotaan jo pelastajaa seuralle, mutta Ontario Reign näyttäisi olevan seuraava osoite, joskin koko kausi alhaalla olisi yllätys.
Antti Suomela – San Jose Sharks *
Antti Suomelan edelliskausi alkoi parin kuukauden pätkällä San Jose Sharksin riveissä, kunnes ennen vuodentaitetta matka kävi samassa kaupungissa sijaitsevaan AHL-seura San Jose Barracudaan. Suomela ei tästä kuitenkaan tehnyt esimerkiksi Saku Mäenalasen tavoin mitään Eurooppaan palaamiseen liittyviä johtopäätöksiä, vaan NHL-paikan tavoittelu jatkuu San Josessa kaksisuuntaisella sopimuksella.
Tässä vaiheessa mistään varmasta NHL-paikasta ei voida puhua, mutta Suomelasta on aina saanut kuvan pelaajasta, joka varmasti antaa ja tekee kaikkensa kehittyäkseen yhä paremmaksi pelaajaksi. Ominaisuuksia olisi olla jossain toisessa sarjassa edustamansa joukkueen tehokkaimpia pelaajia, mutta NHL-uran suhteen mahdollinen rooli tullee löytymään arviolta kolmosketjusta ja jopa alivoimasta. Kauden aloitus tapahtunee kuitenkin AHL:ssä.
Janne Kuokkanen – Carolina Hurricanes
Janne Kuokkanen lähti Pohjois-Amerikan kaukaloihin 18-vuotiaana ainoastaan yhden pelatun ja kaksi maalia tuoneen Liiga-ottelun kokemuksella. Suurin osa tuosta kaudesta meni tietystikin Kärppien A-junioreiden mukana. Viimeisen Suomessa vietetyn kauden päätteeksi tarttui matkaan myös alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruus ja toinen AHL-kausi päättyi mestaruusjuhliin, joskin Kuokkasen pelit paketoitiin jo maaliskuussa leikkauspöydällä.
Lähtökohdat eivät näin kaikkein ole helpoimmat 11 NHL-ottelua pelanneelle Kuokkaselle, mutta jollain tapaa häntä voisi verrata Eeli Tolvaseen, ollen pelaaja, joka nostettaneen ensimmäisten joukossa NHL:n puolelle tuoden mukanaan nopeutta sekä erinomaista pelinluku- ja syöttötaitoa. Lisäys: Janne Kuokkanen New Jersey Devilsiin.
Aleksi Heponiemi – Florida Panthers
Aleksi Heponiemen tie kävi hieman yllättäenkin lähes välittömästi farmiin. Ilman tarkempia kommentteja ei ole tietoa haetaanko tässä vain AHL:n kautta sopeutumista fyysisempään peliin ja Kärppä-vuoden jälkeen myös pienempään kaukaloon. Se on selvää, että Heponiemi ei ole samoissa mitoissa, kun valtaosa muista pelaajista, mutta toisaalta nopeuden ja viisauden kuvitteli paikkaavan sen puutteen lähes kokonaan.
Mikäli Heponiemi pystyy AHL:ssä loistamaan hyökkäyspäässä, niin siinä missä Henrik Haapala pääsi kokeilemaan ylhäällä, niin Heponiemen kohdalle ovat samat odotukset.
Joel Kiviranta – Dallas Stars *
Joel Kivirantaa ei välttämättä vuosi sitten ajatellut näkevänsä keväällä MM-kultamitali kaulassa ja seuraavan kauden Dallas Starsin ketjuhahmotelmissa. Kiviranta on hyvä esimerkki pelaajasta, jota ei ole hehkutettu 15-vuotiaasta saakka, mutta Sportissa avautunut suuri vastuu on avannut portit lähes kaikkialle ilman NHL-varaustakin.
23-vuotiaan Kivirannan kausi alkaa ja mennee pääosin Texas Starsin riveissä, mutta toivottavasti jäällä kiitävän suomalaislaiturin nopeus ja taistelutahto riittävät tuloksentekoon AHL:ssä ja se palkitaan myös joillain NHL-otteluilla.
Eetu Luostarinen – Carolina Hurricanes *
Eetu Luostarinen on hyvä mainita heti Joel Kivirannan perässä, sillä KalPa-kasvatti lukeutuu myöskin lähes täysin puskista MM-kisajoukkueeseen nousseisiin pelaajiin, josta kunnia kuuluu tietenkin pelaajan lisäksi myös aina rohkeita ja viisaita valintoja tekevälle Jukka Jaloselle. Valitettavasti Luostarisen MM-kisat päättyivät polvivammaan ja aikaiseen kotimatkaan.
Tuleva kausi on Carolina Hurricanesin varaamalle Luostariselle ensimmäinen Pohjois-Amerikassa. Hurricanesin hyökkäys on aika lailla täynnä ja lukkoon lyöty, joten ainakin lähes täysi AHL-kausi lienee edessä, mutta taitavalle ja isoraamiselle keskushyökkääjälle uskaltaa ennustaa hyviä vuosia uudella mantereella.
Lisäys: Eetu Luostarinen Florida Panthersiin 24.02.
Eeli Tolvanen – Nashville Predators
Myös Eeli Tolvanen on yksi näistä lukuisista suomalaisista kaksinkertaisista maailmanmestareista, jonka ympärillä on riittänyt säpinää muutaman vuoden ajan. Tässä vaiheessa Tolvaselle ei vielä ole löytynyt vakituista roolia kivikovasta Predatorsin hyökkäyksestä, mutta merkkejä paremmastakin on. Toimikoon vaikka Kasperi Kapanen esimerkkinä, jos joskus se oma paikka pitää löytää pidemmän kaavan kautta.
Tolvasta tunnutaan usein verrattavan Teemu Pulkkiseen tyylillä ”liian hyvä AHL:ään ja ei riittävän monipuolinen NHL:ään”, mutta optimistin luonne sanoo toisin. Hyvällä asenteella ja entistä parempana pelaajana selvää jälkeä AHL:ssä, niin Tolvanen on ensimmäinen ylös kutsuttava hyökkääjä, jolloin on paikka näyttää taitonsa. Jos Jokerit-kauden jälkeen annettiin heti kättelyssä muutama peli NHL:ssä, niin AHL:stä sellaisen saatuaan ei pois enää halua.
Kalle Kossila – Toronto Maple Leafs
Ranskassa syntynyt Kalle Kossila on lienee yksi huonoiten Suomessa tunnetuista NHL-pelaajistamme tältä vuosikymmeneltä. 26-vuotias Kossila aloitti uransa rapakon takana seitsemän vuotta sitten pelaten ensin neljä vuotta yliopistokiekkoa, jonka jälkeen ura on jatkunut kolmen kauden ajan Anaheim Ducksin organisaatiossa. Näihin kausiin on sisältynyt lähes 200 ottelua AHL:ssä ja 19 ottelua NHL:n puolella, jotka nekin sen verran hyvin ottein, että koskaan ei ole avautunut, miksi matka vei toistuvasti takaisin farmiin.
Kauden 2019-2020 Kossila aloittaa Toronto Marliesin riveissä. Kaikki on toki mahdollista ja jossain toisaalla Kossila olisi jopa täyden kauden ylhäällä, mutta Torontossa NHL-kokoonpanoon nouseminen ei ole ainakaan yhtään helpompaa kuin Anaheimissa, vaikkakin joukkueen menestysmahdollisuudet ovatkin uudessa osoitteessaan reilusti paremmat.
Oula Palve – Pittsburgh Penguins
Oula Palveella on takana pari loistavaa kautta Liigassa ja ratkaisu NHL-paikan hakemisen suhteen oli hyvällä tavalla yllättävä. Moni vastaava pelaaja olisi lähtenyt hakemaan eläkerahoja KHL:stä tai Sveitsistä.
Palven kausi alkaa AHL:n puolelta, joten haetaanko me vertauskuvaa Janne Pesosesta, joka kävi samassa seurassa, voisiko sanoa dominoimassa AHL:ssä yhden kauden ajan hieman kokeneempana pelaajana NHL-pelien jäädessä seitsemään. Myös Palveen kohdalla pohjoisamerikkalainen pelityyli herättää kysymysmerkkejä.
Mikäli NHL-ura ei kerrasta aukene, niin Eurooppa kuulostaa AHL:ää todennäköisemmältä vaihtoehdolta vuoden kuluttua.
Lisäys: Oula Palve Dallas Starsiin.
Kasper Björkqvist – Pittsburgh Penguins
Kasper Björkqvist nousi kansan tietoisuuteen rennolla olemuksellaan nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 2016. Myös Björkqvistin sitä seuranneet ratkaisut herättivät kunnioitusta, sillä Liigan ja ammattilaisuuden sijaan valinta kohdistui yliopistokiekkoon, jota kolme kautta pelattuaan ja opiskeltuaan Björkqvist aloittaa nyt ensimmäisen kautensa Pittsburgh Penguinsin farmissa.
Björkqvist lukeutunee edelleenkin niihin pelaajiin, jolta kukaan ei osaa odottaa mitään, mutta kuka tietää, vaikka kovasta fysiikastaan tunnettu Björkqvist runnoisi itsensä Penguinsin alempiin ketjuihin nopeallakin aikataululla.
Aleksi Saarela – Chicago Blackhawks *
Aleksi Saarela vietti kaksi kautta Carolina Hurricanesin farmissa, josta saaliina oli AHL:n mestaruus kuin myös suhteellisen kovat tehopisteet. Varsinainen NHL-ura ei ole kuitenkaan vielä ottanut tuultaan alleen ja uusi yritys lähtee Chicago Blackhawksista paikkaa hakiessa.
Kausi alkaa näillä näkymin Rockford IceHogsin paidassa, mutta vaikka mitään ei säälistä annetakaan, niin Saarela on yksi pelaajista, jonka todella toivoisi saavan kunnollisen näytönpaikan jossain vaiheessa tulevaa kautta.
Lisäys: Aleksi Saarela Florida Panthersiin.
Otto Koivula – New York Islanders *
Otto Koivula on yksi lukuisista nuorista suomalaislupauksista, joita Ilveksestä on noussut viime vuosina tai joita pelaa siellä edelleen. Koivula on lähes kaksimetrinen ja satakiloinen hyökkääjä, jolta löytyy myös yllättävän pehmeät kädet, jonka lisäksi pelityyli tuntui loksahtavan vähintäänkin kohtuullisesti pieneen kaukaloon heti ensimmäisellä AHL-kaudellaan.
Juuri nyt näyttäisi siltä, että Koivulan ensimmäinen AHL-kausi ei jäänyt myöskään viimeiseksi, mutta mikäli potkua on löytynyt luisteluun, niin ainakin loukkaantumisien paikkaukseen Koivulalle voi hyvinkin olla tilausta.
Kristian Vesalainen – Winnipeg Jets
Kristian Vesalainen teki viime kaudella joitain yllättäviä valintoja palatessaan Suomeen ja Jokereihin sekä jättäen nuorten maailmanmestaruuskilpailut välistä. KHL-kauden päätyttyä Vesalainen palasi vielä Jetsin kanssa samassa kaupungissa vaikuttavan Manitoba Moosen mukaan.
Ratkaisuja ei tarvinne jälkiviisaana kritisoida, mutta tällä kaudella eteenpäin on kuitenkin mentävä. NHL-paikan ansaitseminen ei ole helpoin työ, mutta Winnipeg Jetsin hyökkäystä ei voi myöskään pitää hankalimpana paikkana murtautua.
Viime kauden sijaan Vesalaisen tämä kausi alkaa AHL:ssä ja kuka ties koko kausikin tekisi siellä tässä vaiheessa hyvää.
Kuten sanottua, niin AHL:ssa aloittaa kautensa moni muukin suomalainen, joista joku voi hyvinkin ja toivottavasti yllättääkin positiivisella tavalla.
Lisäksi osa harjoitusleiriltä paikkaa hakeneista pelaajista on palannut / palaamassa Liigaan ennen vuoden päästä odottavaa seuraavaa yritystä.
Päivitetty: 24.02.2020