Lentopallon seurajoukkuekausi päättyi viime lauantaina sekä naisten että miesten Mestarien Liigan finaaleihin. Maajoukkuekausi alkaa heti tällä viikolla EM-karsinnoilla ja päättyy syyskuussa itse kisoihin. Tässä lyhyt kooste tärkeimmistä tapahtumista, lähinnä suomalaisnäkökulmasta. Ja perään ennakko naisten EM-karsintaan.
Kesän arvokkain turnaus lienee olympialaiset mikäli ne pidetään. Japanin kansahan vastustaa mutta näillä näkymin ne ollaan pitämässä 24.7 -8.8 mahdollisesti täysin ilman yleisöä. Joukkuemäärä on luonnollisesti pienempi kuin MM-kisoissa eli 12 sekä miehissä että naisissa. Voi olla, että pelejä ei paljoa näytetä kun on niin paljon muutakin, ratkaisupelit varmaan kuitenkin. Saattaa noita jonkin verran tulla seurattua, lähinnä eurooppalaisten edesottamuksia pohjustuksena tuleviin EM-kisoihin. Suomalaisväriä sen verran, että Venäjän miesten valmentajahan on Sammelvuo jos ei saa potkuja ennen sitä, todennäköisemmin saa vasta kisojen jälkeen.
Suomen naisten ohjelmassa on EM-karsinta alkaen perjantaina, siitä lisää alempana. Joukkue osallistuu myös Kultaiseen liigaan. Neljän joukkueen lohko, 28.-30.5 pelataan Ukrainassa, 4.-6.6 Bulgariassa ja neljäs joukkue on Slovakia. Sopivasti kaikki hieman Suomea parempia joukkueita joten hyvää treeniä EM-kisoihin mikäli joukkue sinne pääsee. EM-lopputurnauksen järjestäjämaat ovat Serbia, Bulgaria, Kroatia ja Romania ja aika 18.8 -4.9. Lohkoarvonta 20.5.
Miesten kalenteri on paljon tyhjempi. Joukkue ei joudu osallistumaan karsintaan koska on järjestäjämaa. Suomi putosi viime kaudella Kultaisesta liigasta eikä katsonut aiheelliseksi osallistua Hopeiseen liigaan kun joukkueet ovat pykälää huonompia kuin mitä tulee vastaan EM-kisoissa. Joitain harjoituspelejä on kaiketi saatu sovittua, muuten leireillään varsin tiiviisti kotimaassa koko kesä. EM-kisojen yksi alkulohko siis Tampereella (varmaan Hakametsän viimeinen arvokisa) 1. -8.9. Muut järjestäjämaat ovat Puola, Tsekki ja Viro. Lohkoarvonta suoritetaan Helsingissä Ylen tiloissa 27.5. Isäntämaat saa valita yhden vastustajan ja muut arvotaan koreista. Kuuden joukkueen lohkosta neljä parasta jatkaa Puolaan missä pelataan kaikki loppupelit.
Naisten EM-karsinta
Lohkon joukkueet (ranking) ovat: Slovakia (15.), Suomi (21.), Montenegro (28.) ja Kosovo (40.) ja kaksi parasta pääsee kisoihin. Systeemi on epäreilu Suomelle kun pahimmilla kilpailijoilla on kotiturnaus mutta Suomella ei. Toivottavasti näihin ei päästetä yleisöä niin vähän tasoittaa. Edellisten kisojen (2019) jälkeen ei ole juuri maaotteluja pelattu joten joukkueiden nykytilasta ei ole kovin hyvää kuvaa. Nuo edelliset kisat ovat hyvin linjassa rankingin kanssa. Slovakia meni siellä hieman pidemmälle kuin Suomi ja voitti alkulohkossa Espanjan ja Valko-Venäjän joille Suomi hävisi aiemmin kesällä Kultaisessa liigassa kahdesti kummallekin. Kumpikin joukkue pääsi pitkästä aikaa kisoihin kun joukkueita otettiin aiempaa enemmän. Edellisillä kerroilla Slovakia oli hyvin lähellä päästä kisoihin kun Suomi paljon kauempana. Joten tasoero Slovakian hyväksi on tähän asti ollut selvä. Tosin keskinäiset ovat Suomelle 1-3 mutta en tiedä missä tilanteissa noita on pelattu. Montenegro ei edellisissä kisoissa ollut. Se hävisi karsinnassa puhtaasti Kreikalle jolle Suomi väsyneenä hävisi katkerasti niukasti kisoissa. Kosovo on näistä arvoituksellisin, sehän on tuorein maa eikä taso ehkä vielä vakiintunut. Toivottavasti se ei järjestä ikäviä yllätyksiä, ainakaan Suomelle.
Suomen kokoonpano on hämmentävän mielenkiintoinen. Ensimmäinen, laaja leirikokoonpano oli jo varsin yllättävä, paljon nuoria mukana mikä ok. Varsinainen kisajoukkuekin on yllättävä, johtuen siitä, että (liian?) moni runkopelaaja puuttuu ties mistä syystä. Kun katselin CL-finaalia tuli mieleen, että suomalaiset on vain 10cm päässä Euroopan/ maailman huipulta. Valitettavasti tuo tarkoittaa pelaajien pituutta ja sitähän ei saa lisää harjoittelemallakaan.
Huippujoukkueiden keskitorjujat ovat 195 senttisiä ja suomalaiset 183-186. Kansainväliset mitat täyttävä (193) ja viime kisoissa ykköstorjujaksi noussut Laakkonen ei ole joukkueessa, tosin tämä ollut tiedossa jo vuoden. Ykköstorjujaksi nousee varmaan heistä lyhin eli Czakan, hän on hyvä syöttäjä ja hyökkääjä myös. Viime kisoissa jo mukana, tosin pienellä peliajalla. Hieman yllättävää, että seuratoveri Haatainen on mukana joukkueessa. Nuori, toki lupaava, mutta virhealtis ainakin syöttöruudussa mikä jäi talvelta päällimmäiseksi mieleen. Kolmantena kokeneempi Öhman, vähän huomaamaton koska hyökkäystehot vaatimattomat mikä tosin riippuu joukkueen taktiikastakin.
Laitureista vaikea arvata keistä tulee avauksen pelaajat, voi tulla jatkuvaa kierrätystäkin. Kokkonen on arvoitus kun oli Ranskassa, iän puolesta olisi pitänyt vielä kehittyä. Heitänpä toiseksi avaukseen viime kisoissa hienosti onnistuneen punapään Karhun. Akillesjänne katkesi toissa kaudella mutta saatiin kuntoon ja ehjä kausi nyt alla. Ei mitenkään erottunut Kangasalan porukassa mutta ei tarvinnutkaan. Korvaa puuttuvan pituuden järjen käytöllä. Samasta seurasta löytyy ensikertalainen Heikkiniemi, kovakätinen nuori nainen joka pääsee kokeilemaan hyppysyöttöään kansainvälisellä kentällä. Jos pysyy ruudussa peliaikaa varmaan tulee. Tavallaan edellisten yhdistelmä on Kosonen, lyhyt, käyttää päätä ja hypäri lähtee tulisesti ja sähäkkä tapaus kaiken kaikkiaan mutta riittääkö mitta kentälle? Riikilä oli viime kisoissakin ja loukkaantui heti alussa. Toki siitä toipunut mutta vain ok-kausi mielestäni alla. Kaikki laiturit tai paremminkin yleispelaajat pääsee varmaan kokeilemaan, kentälle täytyisi löytää aina ne joilla juuri silloin hyvä päivä.
Passariosastolta löytyy samat nimet kuin viime kisoissakin. Monta vuotta Nantesissa pelannut Alanko on joukkueen vanhin (28) ja kokenein (104) pelaaja ja hyvä, että kapellimestarin paikalta löytyy kokemusta. Kylmäaho saanee lyhyitä vaihtoja niin kuin ennenkin.
Kaikki pelaajat on tärkeitä mutta menestyvä joukkue tarvitsee huippuhakkurin. Esim. tuossa CL-finaalissa kummankin joukkueen tärkein pelaaja oli juuri hakkuri. Korhonen (artikkelikuvassa) pelasi kauden Italiassa eikä siitä sen enempää tietoa. Ei aivan huippuhakkuri mutta tärkeä palanen joukkueessa ja yhteispelin Alangon kanssa pitäisi toimia, niin paljon ovat maajoukkueessa yhdessä pelanneet. Taustalla peliaikaa kyttää kaksi liigatasolla loistavaa hieman nuorempaa hakkuria Madsen ja Andrikopoulou.
Lopuksi vielä liberot ja sillä osastolla on suurin yllätys. Tutut Koskelo ja Sievänen ovat pois. Koskelo ei viimeksikään tällaisia harjoituspelejä viitsinyt pelata mutta kun kisat alkoivat hän oli kentällä ja oli jäätävän hyvä. Toivottavasti nytkin niin. Nyt liberovastuuta kantavat Laaksonen ja Penttilä, ovat joukkueen nuorimmat (20,19) ja maaotteluja yhteensä nolla. Urheiluruudun haastattelussa taisi olla Penttilä totesi, että he pelaa niin hyvin kun pystyvät ja sen pitää riittää. Ja näinhän se on, enempää ei voi vaatia.
Kuten rankingit ja aiemmat pelit kertoo kyllähän Suomi tässä niukasti on kakkossuosikki menemään kisoihin. Mutta poissaolot kyllä hirvittää, toisaalta ei ole tietoa mikä on muiden joukkueiden tilanne. Joka tapauksessa, nuori joukkue saa pistää ihan parastaan jotta kisapaikka tulee lunastettua.