Tervehdys hyvä ristikakkosen väki! Aloitan blogitekstien rustaamisen hetken mielijohteesta, vailla sen suurempia suunnitelmia. Kuluneena vuonna omat pelini jäivät suhteellisen vähiin. Mutta joka aamu on armo uus, ja sama koskenee alkavaa vuotta. Joten Klunssilaa lainatakseni: ”lisää paskaa housuun vaan”.
Tammikuussa on tarkoitus aloitella uutta betsiprojektia, peesaajan roolissa. Peesaajan viitta on ollut ylläni aiemminkin, eikä se näille harteille istu. Peesaamiseen kun liittyy monia huonoja puolia. Yllättävän monella uhkapelurilla on peesaamisesta kuitenkin liian ruusuinen näkemys. Ajatellaan, että peesaajan kohtalo on sama kuin tipsaajan. Kun tulokset sitten jäävät heikoiksi, syytetään huonoa onnea. Näin olen toiminut minäkin, joten heittäköön ensimmäisen joku muu. En saapunut tänne hakemaan syyllisiä, vaan Lahtista ja konekivääriä.
Se viittauksista ja asiaan. Peesaaminen on vittumaista puuhaa. Tipsaajat tuppaavat lyömään vihjaamansa betsit ensin itse. Mitä parempi tipsaaja, sen isompia ovat omat lyöntinsä. Tästä seuraa luonnollisesti kertoimen lasku. Mitä pienempi markkina, sitä suurempi lasku. Mitä enemmän peesaajia, sitä suurempi lasku. Mitä kauemmin tipsin julkaisusta on aikaa, sitä suurempi lasku. Lasku kasvaa, maksajaa hirvittää. Tiedostin tämän ongelman jo peesailu-urani alussa, ja aloin reagoida siihen maalaisjärjellä. Löin vain ne tipsit, joissa kerroin oli pysynyt samana, tai laskenut vain vähän. Joskus harvoin kerroin nousi, jolloin löin toki myös. Peesasin siis vain osan tipsaajan vihjeistä. Toinen vaihtoehto oli vielä huonompi, peesata kaikki, mutta monet huonommilla kertoimilla. Ajattelin, ettei kerrointen lasku juuri haittaa. Lyönhän kuitenkin suurimman osan tipsaajan vedoista, enkä koskaan huonommalla kertoimella. Kuvittelin pääseväni silti samaan palautusprosenttiin kuin tipsaajani. Valueta toki menee hukkaan, kun osa voitollisista tipseistä jää lyömättä, mutta ei se mitään. Tätä kompensoin peesaamalla useita tipsaajia. Kaikki tipsaajani olivat reilusti voitollisia, kovan luokan betsareita. Silti oma palautusprosenttini oli mallia kiikarit. Pitkään syytin huonoa onnea. Ajattelin, että peesaan sattumalta ne vihjeet, jotka eivät osu. Onni kääntyy, ajattelin.
Lopulta päätin uskoa kirjanpitoani. Se harvoin valehtelee. Oli tosiasia, että peesaamalla voitollisia vihjaajia, kykenin tekemään nollatulosta tai jopa tappiota. Pohtiessani syitä tähän dilemmaan, pääsin synkän salaisuuden jäljille. Salaisuus tämä oli vain itselleni, asiasta on kyllä puhuttu vedonlyöntiyhteisöissä. Ilmiö on läheistä sukua sijoitusmaailman käsitteelle ”voittajan kirous”. Kutsun ilmiötä tässä tekstissä samalla nimellä. Olin löytänyt viholliseni, ”voittajan kirouksen”.
Parhaatkin vedonlyöjät tekevät virheitä ja lyövät tappiollisia vetoja. Se ei kuitenkaan haittaa, jos sadasta lyödystä vedosta 20 on tappiollisia ja loput voitollisia. Kukaan ei voi tietenkään etukäteen tietää, mikä yksittäinen veto on voitollinen. Tätä ei voi varmasti tietää edes jälkikäteen. Kunhan suurin osa vedoista on voitollisia, on vedonlyöjä tyytyväinen. Vedonlyöjämme, Nanna nimeltään, lyö itse nuo sata vetoa. Nanna on ollut jo pitkään voitollinen vedonlyöjä, ja kassa on sen mukainen. Lyötyään vedot itse, hän julkaisee lyömänsä vedot vihjeinä. Ja peesaaja peesaa, kuorien kermat kakusta? No ei. Kuviossa on muuttuja, nimeltä muut vedonlyöjät.
Vedonlyöntimarkkinalla puuhastelee hirvittävä määrä Nannan kaltaisia uhkapelureita. Isoja voitollisia kaloja isoilla kassoilla. Tämä voittajien kalaparvi vastaa vedonlyöntimarkkinalla liikkuvasta älykkäästä rahasta. Markkinalla on myös tyhmää rahaa, mutta ei nyt välitetä siitä. Voitollinen kalaparvi laskee kertoimia, seuraa kerroinliikkeitä ja hyödyntää voitolliset tilaisuudet. Jokainen näistä kaloista tekee myös virheitä. Oleellista kuitenkin on, että he eivät yleensä tee keskenään samoja virheitä. Jokainen kala tekee yksilöllisiä virheitä. Jokainen kala lyö siis suunnilleen samat voitolliset vedot, mutta tappiolliset vetonsa ovat yksilöllisempiä.
Nannaa peesailee Petri, joka syö, saunoo ja käy paskalla. Kun Nanna julkaisee vihjeensä, on Petri usein jossain näistä puuhistaan. Hän ehtii lyödä vihjeet keskimäärin puoli tuntia sen jälkeen, kun Nanna on lyönyt omat vetonsa. Näin lyhyessä ajassa value ei katoa mihinkään, tuumii Petri. Voi Petri, Petri. Kun Nanna lyö nuo sata vetoaan, voittajien kalaparvi pyörii samaan aikaan samalla markkinalla. Monet lyövät, tai ovat jo lyöneet samoja vetoja, joita Nanna painaa sisään. Nannan tekemiä virheitä, eli tappiollisia vetoja lyödään kuitenkin paljon vähemmän. Nannan parhaita vetoja, eli räikeimpiä ylikertoimia lyödään vastaavasti kaikista eniten. Niinpä kertoimet laskevat erityisesti Nannan parhaissa vedoissa. Tämä ei aina päde yksittäisen vedon kohdalla, mutta isossa mittakaavassa suuri ylikerroin katoaa pientä ylikerrointa nopeammin. Eli koska voitollisen kalaparven älykäs raha moukaroi koko ajan Nannan tavoin voitollisia kertoimia, ne laskevat enemmän. Tappiollisiin kertoimiin ei kohdistu samanlaista painetta, koska niiden lyömiseen ei ole mitään varsinaista syytä.
Kun Petri saapuu saunasta lyömään Nannan vihjeitä, on vahinko jo tapahtunut. Petrin lyödessä vetojaan sisään puoli tuntia Nannan jälkeen, osa kertoimista on laskenut. Kuvitellaan, että sadasta kohteesta 80 on vielä jäljellä, eli kerroin on pysynyt samana, tai joskus harvoin noussut. Ei paha, ajattelee Petri. Ajatellaan Nannan sata vetoa näin: 10 todella voitollista, 70 voitollista, 18 tappiollista, 2 todella tappiollista. Kun Petri lyö omat vetonsa, skaala menee näin: 5 todella voitollista, 55 voitollista, 18 tappiollista, 2 todella tappiollista. Nannan lyömistä vedoista 20 % on tappiollisia, Petrillä vastaava luku on 25 %. Nannan kohteista 10 % on todella voitollisia, Petrillä 6,25 %. Mitä enemmän aikaa Nannan omista lyönneistä on kulunut, sitä huonommaksi jäljelle jääneiden vetojen jakauma muuttuu. Petrin oma kirjanpito on vakuuttava. Se osoittaa, että hän on peesannut Nannan vedoista 80 %, eikä hän koskaan lyö Nannaa huonommalla kertoimella. Tästä kirjanpidosta ei voi mitenkään päätellä, että Petri menettää huomattavan osuuden Nannan valuesta. Näin kuitenkin käy.
Voittajan kirous siis laimentaa voittavien vetojen määrää, mutta ei häviävien. Täysin samasta syystä on tärkeää olla skarppina heti, kun kertoimet julkaistaan. Tai heti, kun kokoonpanot julkaistaan. Nopeus on ylipäänsä valttia vedonlyönnissä. Voittajan kirouksen vaikutusta voi peesaajana vähentää lyömällä vihjeet heti kun mahdollista ja olla lyömättä liian vanhoja vihjeitä. Kokonaan siitä ei kuitenkaan voi päästä eroon.
Kerta vielä: Vedonlyöjä ja erityisesti peesaaja joutuu jakamaan löytämänsä herkkupalat muiden kanssa. Löytämänsä paskat saa pitää kokonaan itse. Jos vedonlyöjä tai peesaaja olisi savannilla yksin, hän törmäisi paskoihin vain harvoin. Kilpailun kovetessa herkut vähenevät ja paskan suhteellinen osuus kasvaa.
Loistava teksti. Olen tehnyt itse samat havainnot. Peesaaminen on nykyään todella vaikeaa. Jos kerroin on laskenut on myöhässä eikä enää kannata pelata, jos kerroin noussut tai pysynyt ennallaan veto on huono eikä kannata pelata. Hetki jolloin kannattaa peesata on vihjeen julkaisun jälkeen todella lyhyt, joissain tapauksissa vain minuutti kun vihjeforumia luetaan robotilla ja veto lähtee robotilla niin siinä ei kauaa mene. Yksi ongelma, siis nykyään haaste, on se, että kun vihjaaja antaa arvion tai rajan ja sen mukaan laskenut kerroinkin olisi vielä pelattavissa niin pelaako sen vielä. Sillä selvästi joillakin on reiluja yliarvioita ja nämä olisi hyvä tunnistaa. Itsekin teen arvioita pariin sarjaan ja jostain syystä ne menee yläkanttiin ja jos vihjaan niitä niin smoothaan reilusti ja aiheesta.
Mainitsit, että vihjaajan oma lyönti pudottaa kerrointa. Itse en vihjaa omaa saamaani kerrointa vaan sitä mikä on saatavilla kirjoitushetkellä. Joskus, aika useinkin, käy niin, että kerroin putoaa kirjoittamisen aikana jolloin joudun muuttamaan sen vihjeessä tai joskus peruuttamaan koko vihjeen kun kerroin ei enää riitä.
Voiko siis nykyään ylipäätänsä peesata voitollisesti? Varmaan edelleen voi mutta tarkkana pitää olla. Nousseet ja liiaksi pudonneet kertoimet pitää vaan jättää pelaamatta tai jos välttämättä haluaa jännitystä noista kohteista niin aivan pienellä panoksella. Mukava olisi kun löytäisi uusia vihjaajia joita ei vielä juuri peesattaisi ja kertoimet kestäisi hyvin. Mutta onko tällaisia edes olemassa ja jos on niin miten voisi tunnistaa? Tilastollisesti vaaditaan hirvittävän pitkä sarja jotta näyttö on riittävä eli sellaista ei kyllä saa. Hyvä tai ainakin seurattava vihjaaja pitäisi tunnistaa muutamasta vedosta. Ohessa pitää tietenkin olla tekstiä mikä paljastaa mikä on vihjaajan asiantuntemus lajin/ sarjan suhteen ja minkälaisin menetelmin arviot on tehty. Mutta vaikka asiantuntemus olisi hyvä ja matematiikkakin hallussa se ei silti takaa voitollisia vihjeitä.
Joo kyllä peesaaminen on vittumaista puuhaa.
Kiitos kattavasta kommentista. Tarkoitin kerrointen tippumisella juuri sitä, kun tipsaaja lyö omat vetonsa. Monet tipsaajat laittavat vihjeeseen sen hetkisen kertoimen, eivätkä sitä, millä itse löivät. Ymmärrän tämän ratkaisun, ja se taitaa olla joillain sivuilla tipsaamisen ehtonakin, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että tipsaaja löi vedon itse paremmalla kertoimella. Peesatessa olisi tärkeää päästä mahdollisimman lähelle tipsaajaa, ja olla ainakin tietoinen siitä, kuinka paljon huonommalla kertoimella lyö.
Ja tämä asia liittyy toki toiseen nostamaasi asiaan, eli voiko laskeneen kertoimen lyödä, jos tipsaajan rajakertoimeen on vielä matkaa. Tähän en myöskään ole löytänyt vastausta, ja teen päätöksen aina tilannekohtaisesti. Tuo uusien tipsaajien luotettavuuden arviointi on kyllä vaikeaa puuhaa. Oikeastaan mitä enemmän tietää tipsaajasta, sen helpompi on tehdä päätös.
Uskon silti itse, että vieläkin voi peesata voitollisesti, mutta tarkkana saa olla. Kiitos vielä vastauksesta, mukava kun kirjoitus johtaa kunnon keskusteluun.
Erittäin hyvä teksti ja loistava sisääntulo foorumille. Tervetuloa! Peesaaminen on kyllä reilusti vaikeampaa mitä moni ajattelee.
Kiitoksia