Viasatin avoin viikonloppu jatkuu sunnuntai-iltana jääkiekon merkeissä ennen Super Bowl LIV -ottelua, kun Carolina Hurricanes ja Vancouver Canucks kohtaavat toista kertaa kuluvalla kaudella. Aiempi keskinäinen miteltiin joulukuussa Vancouverissa – ottelussa, joka päättyi Elias Petterssonin jatkoaikaosumaan.
Tuon joulukuisen ottelun jälkeen vasta edellisiltanakin kovan kamppailun New York Islandersia vastaan pelannut Canucks on ollut jopa konferenssinsa kuumin joukkue, kun taas Hurricanes on jatkanut tasaista taistoaan pudotuspelipaikasta. Canucksin saldo edellisestä 17:stä ottelusta on peräti 14 voittoa, sisältäen parhaillaan meneillään olevan viiden ottelun voittoputken.
Mainittakoon Hurricanesin saaneen pari viikkoa takaperin takaisin alkukauden taukoa jääkiekosta ottaneen, kolminkertaisen Stanley Cup -voittajan, kaksinkertaisen maailmanmestarin ja kerran Conn Smythe Trophylla palkitun, Justin Williamsin. Hänen paluunsa oli hieno asia, mutta suurempi mielenkiinto kohdistunee molempien joukkueiden nuoriin tähtipelaajiin ja sitä sivuten myös Hurricanesin suomalaisiin.
Juuri nyt olevan tiedon mukaan sivussa ei pitäisi olla nimimiehistä kuin jo tiedossa ollut, uransa sadatta maalia ja 300:tta tehopistettä lähestyvä kanadalaispuolustaja Dougie Hamilton, joka onkin ollut yksi Hurricanesin tärkeimmistä pelaajista etenkin ylivoimalla pelatessa.
Joukkueiden lähtökohdat kauteen
Kun mietitään millaisista lähtökohdista illan joukkueet lähtivät kauteen, niin kotijoukkueen voi sanoa suorittaneen käytännössä sillä tasolla, jota siltä osattiin odottaa – ei juurikaan yli eikä alle. Kaiken kaikkiaan Hurricanes on siinä tilanteessa, että edelliskevään pudotuspelikierrosten – ensimmäisten sitten kevään 2009, voi jo sanoa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus tulevina vuosina. Jollain tavoin tilanne muistuttaa Colorado Avalanchea, jolta uskaltanee odottaa vieläkin enemmän.
Canucks oli taas kymmenisen vuotta sitten yksi NHL:n kestomenestyjistä tai ainakin yksi suurimmista Stanley Cupin voittajasuosikeista, vaikka lopulta tie jäikin lukuisia kertoja alemmille pudotuspelikierroksille ja kesän 2011 Stanley Cupin finaalien seitsemännen ottelun tappioon. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu molempiin suuntiin ja jo edelliskausi osoitti viitteitä paremmasta, joka oli ensimmäinen sitten Daniel ja Henrik Sedinin päätettyä upeat uransa. Canucksin onni ja tietysti tässä projektissa näkyvä taitokin on, että sen tulevaisuus näyttää nuorien pelaajien suhteen todella vahvalta, jos sen kokeneemmat pelaajat ovat olleet jopa pieni riippakivi.
Joukkueiden tilanne ennen 30:a viimeistä ottelua
Helmikuun alkua mentäessä kaikilla NHL-joukkueilla on runkosarjaa jäljellä noin 30 ottelun verran, joka tarkoittaa lähestyvän siirtorajan lisäksi sitä, että joukkueilla alkavat ne kaikkein kovimmat taistot viimeisistä pudotuspelipaikoista ja osa joukkueista on taas huomattavan aikaisin puheenaiheena kesän 2020 NHL-draftia koskien.
Tässä vaiheessa kautta nähdään usein myös tilanteita, jolloin enemmän tai vähemmän suurilla odotuksilla kauteen startannut joukkue alkaa sukelluksen sekä taantuman jälkeen nousemaan ja yltämään lukuisiin voittoihin. Tämä on ilmiö, jota ei voi olla huomaamatta hyvinkin usein, kun peli jollain tavoin vapautuu pudotuspeliviivan ollessa tuskallisen kaukana. Ilman esitettävää tilastoa arvelisin, että harvoin nämä ihmenousut riittävät erityisen pitkälle, mutta tilastoittakin muistamme varsin hyvin, mitä tapahtui vuosi sitten ja siitä kesäkuuhun mentäessä.
Tämän illan joukkueita äskeinen ei koske, mutta näitä kahta – yksiä NHL:n keski-iältään nuorimmista joukkueista, testataan helmi,- maalis,- ja huhtikuussa toden teolla, kun Canucks on kiekkohullussa Kanadassa yhä enemmän ja enemmän esillä. Menestyspaineita sillä ei ole edellisvuosiin peilaten, mutta loistavasti edennyt runkosarja asettaa sellaisia väkisinkin. Hurricanesin loppukausi tullee taas muistuttamaan edellistä ja lopulta muutama piste erottaa sen suuntaan taikka toiseen.
Videolla on Quinn Hughes’in jatkoaikamaali vuorokauden takaa. Tämän maalin myötä Hughes johtaa tulokkaiden pistepörssiä pisteen erolla Avalanchen Cale Makariin – puolustaja hänkin.